12022008 My umbrella

Myöhästyttiin taas, hyvä putki. Meidän piti päästä töihin Elainen kyydillä, mutta hän oli niin kipeä, ettei mennytkään töihin. No tämä johti siihen, että aamulla tuli vähän hätä, kun illan aikataulutuksessa aamuun, ei ollut tuumannut kävelemiseen kuluvaa ylimääräistä 15 minuuttia. No vain muutaman minuutin myöhässä, ei paha.

Päivä meni leppoisasti. Tavattiin senior technichian, eli Carmen. Opasti vähän lisää dispenseryä. Aikataulut yms. tuli vähän selvemmiksi. Samoin mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Jututettiin myös hetki chief pharmacistia, eli apteekkaria.

Muutamia hassuuksia. Osastoilla on pienet kärryt, missä lääkkeet ovat. Tästä johtuen käytetään lähinnä pieniä pakkauskokoja ja tilauksia tulee paljon. Varastot ovat myös minimaalisia. Tähän kun lisätään, että ne ovat suomalaiselle järjestysintoilulle ihan liian sekaisin, niin todella paljon turhaa työvoimaa menee tehottomien varastojen pyörittämiseen. Toimituksia ei saada kaikkia tehtyä, edes peruslääkevalikoimasta. Puolen vuoden velvoitevarastointia ei siis ole.

Epäjärjestyksestä kertoo jotain, etteivät työntekijätkään usein tiedä missä jotain on, sitten viisi ihmistä etsii tavaraa pitkin sairaala-apteekkia. Hyviä puolia tuntuisi äkkiseltään olevan teknisten korkea koulutustaso. Muutaman päivän kokemukselle tekniset tekevät asioita jostain meidän teknisten ja farmaseuttien välimaastosta. Dispencery pyörii pääasiassa teknisten voimin. He tuplatsekkaavat toistensa toimet ja ottavat hyvin kiinni vääriä annostuksia tai outoja lääketilauksia. Esimerkkinä mieleen tulee antibiootti, jota oli tilattu vahvuutta, joka yleensä menee vain toisen antibiootin kanssa, jota taas ei oltu tilattu. Tämmöiset epäselvyydet selvittää farmaseutti, mutta tekniset ne spottaavat.

Lainsäädäntö sairaala-apteekille on aika minimaalista, joka näkyy osittain toiminnassa. Esimerkiksi galeeninen (ei-steriili) lääkkeen valmistus tehdään dispenceryn kulmassa ilman mitään vetokaappeja tai muuta. Chief pharmasist sanoikin, että on hankalaa perustella sairaalanjohdolle esimerkiksi syöpälääkkeiden tekemiseen vaadittavia puhdastiloja, kun mikään säädös ei niitä vaadi, eikä kukaan niitä valvo. Suomessa tuskaillaan paremminkin säädännön kanssa, joka on tarkoitettu teollisuustason lääkkeenvalmistukseen.

Mutta kerronpa jotain aikataulusta tulevaan. Eli nyt huominen ja kaksi seuraavaa viikkoa vietämme dispenceryssä. Sitten on kuukausi kliinistäfarmasiaa minulla Oisinin mukana orthopediassa (yksi sairaalan erikoisaloista) ja Aleksi menee puuhaamaan antibiootti hommia. Sen jälkeen kaksi viikkoa onkologian ja hematologian lääkkeenvalmistusta, jossa ilmeisesti päästään vain seuraamaan sivusta. Viimeiset viikot menevät kliinisellä puolella, minä menen medical puolelle ja A menee munuaisjuttuihin.

Eli mielenkiintoiselta vaikuttaa, lukuun ottamatta kahta ekaa viikkoa dispenceryssä. Mut siitäpähän sen näkee. Mutta aika rento meininki kuitenkin tuntuu olevan. Liikaa on kyllä opetettavia. Meidän lisäksi kaksi farmasian opiskelijaa ja yksi tekninen kokopäiväisesti, yksi maanantaisin ja yksi tekninen vasta-aloittanut... Eli tekemistä ei oikein riitä kauheasti ja työntekijöillä kuitenkin kiire, eivät ihan hirveästi kerkeä neuvomaan/ohjaamaan. Pitäneekin rentoilla nämä ekat viikot, tehdä tehtäviä minkä kerkeää yms.

En siis koe oppivani paljoa tähellistä dispenseryn puolella. Hyvää kertausta lääkkeiden geneerisiin nimiin ja ja käyttöaiheisiin tulee (lääkkeet on hyllytetty terapeuttisen järjestykseen ja geneeristen nimien mukaan). Eniten opittavaa olisi väärien tai outojen tilausten tunnistamisessa yms., mutta se voisi ottaa enemmän kuin 2 viikko hahmottaa, mitä laitokset yleensä tilaavat. Muuten homma on aika mekaanista ja luulisin voivani tehostaa sitä muutamilla muutoksilla alkaen varastoinnista ja jatkuen tilauskäytäntöihin ja varastointiin osastoilla. No kaikilla systeemeillä on puolensa.

Tänäänpä ei oikein muuta tehtykään. Saatiin sairaalan kirjastoon käyttöoikeudet, eli voidaan netittää lounastauolla (tunnin tauko muuten :) ). Kaupungin kirjastolla käytiin koittamassa ovea, mutta olin ymmärtänyt aukioloajat väärin. Luulin, että ti ja to kirjasto on 9 pm auki, mikä onkin totta, mutta se vain on kiinni näinä päivinä 5-7 pm... huoh. Mutta nettipulma alkaa näyttää paremmalta. Sairaspäivänään Elaine sai aikaiseksi soitettua laajakaissta yhtiöön ja laajakaista boksin pitäisi tulla ensi viikolla. WIZARD!

Niin ja jalat oli yllättävän hyvät, eivät pahastikkaan jumissa kahden päivän seisoskelusta juhlakengillä. Oisinilla esim. tosin on mustat kävelykengät (vähän lenkkari näköä), joten voisi ostaa jotain vastaavaa. Olisi varmasti mukavampi jaloille pidemmän päälle.

Niin tuli mieleen, että tullessa huoletti vähän irkkuaksentti, että miten sitä ymmärtää. Mutta suurin osa ihmisistä puhuu hyvin ymmärrettävää englantia, apteekilla oikeastaan vain yksi työntekijä vetää ymmärtämätöntä irkkumurretta. Paljon on sanoaja ja sanontoja, joita ei tiedä ja joutuu arpomaan niiden merkitystä tai kuulee väärin. Lad:ksi meitä kutsutaan vakiona. En tiedä pitäisikö ottaa pahalla, mutta ainakaan vielä siltä ei ole tuntunut. Grand on yhtäkuin okei. Fresh milk on täysmaitoa. Löytyy sitten vielä buttermilk (I drink buttermilk all week...) joka on kait vielä rasvaisempaa. Hylatuotteista on turha haaveilla. Nyt juon riisimaitoa, mitä edellinen vaihtari oli jättänyt, pitänee ostaa soija tai kauramaitoa sitten jatkossa. Niin ja soijarouhetta ei saa mistään. Tai ainakaan vielä ei olla löydetty. Eli kuka onkaa ekana tänne päin tulossa kylään, niin paketillisen soijarouhetta jos viitsit lähikaupasta matkalla lentokentälle ottaa, niin olisi kiva. Nostaisi ruokavalion proteiinitasoja. No monia juttuja mitä löytyy, mutta kerron sitten lisää kun muistan :)

Niin ja tänään tosiaan satoi ensimmäisen kerran irkkuolomme aikana. Tai yöllä on satanut. Tuli aamulla töihin mennessä käytöä eilen hommaamalleni sateenvarjolle. Ei ole keltainen, on tylsän harmaaruutukuviollinen, mutta hommaan keltaisen sitten kun semmoiseen törmään, nyt saa auttaa säilymään kuivana.

Toinen ensimmäinen oli paketti suomesta :) Heli lähetti ystävänpäivätervehdyksen miulle ja Aleksille kera suklaalevyn. WIZARD! Hieno homma kyllä, hassu tunne kun oli jotain tullut meillekin. Netin puute, josta seurannut yhteyksien puute Suomeen yhdistettynä uuteen ympäristöön ja uusiin ihmiseen plus väsymykseen on ollut aika näppärä pienen koti-ikävän aikaan saaja. Ei vakavaa, mutta välistä tuumannut asioiden helppoutta Suomessa. Mutta eihän tänne tultu helppouden takia, vaan oppimaan ja kokemaan uutta.