Aikaa tapettavana Tampereen juna-asemalla. Kalliin kahvin jälkeen päivä alkaa taas käynnistyä, aamulla sitä ei kotona kehdannut keittää. Tunti nettiä maksaa saman kuin kuppi kuumaa.
Aikainen aamujuna saattoi olla aikasen hyvä idea. Suora yhteys Tampereelle ja sopiva aamu pöhnä, että toiminta oli kohtuu automatisoitunutta aamulla, ei liikaa lähtöä kerenyt miettiä. M oli saattamassa, mikä oli hienoa. Jutustelu vie hyvin mielen muulle, niin ei lähdön haikeus mieleen ehdi. Vieläkään ei oikein tajua lähteneensä jonnekin. Ehkä se siitä selviää aivoillekin kun kahvi alkaa niitä herätellä.
Suunnitelmana oli nukkua junassa, mutta se unohtui, kun matka eteni joutuin Alkemistia katsellessa. Noin 10 minuttia ennen Tamperetta tajusin olevani aikasen väsynyt. No nukuttaapahan sitten Irlannissa.
Niin, Aleksia tässä odottelen. Asemalla mukavasti kuhinaa. Olen vähän sivummalla istumassa, voi naputtaa rauhassa ja tuumailla. Aamujunassakin oli paljon porukkaa, yllättävän paljon. Jotenkin ajattelin, että matkustelen melkein yksikseni.
Mutta jospa se siitä tältä erää, lentoa ennen pitää vielä sapuskaa hommata, alkaa nälkä olla. Ei pelkällä myslillä ja banaaneilla kauhean kauaksi näköjään pääse, muutaman sataa kilometria vain.
Äiti kokeilee kommentin laittoa ;-)
VastaaPoista