09022009 My Rambler

Tampereella matka jatkui syömään. Pienen harhailun jälkeen päädyttiin sinne mistä lähdettiinkin, eli Steak night! Paitsi, että otettiin Aleksin kanssa salaatit kuskimme vedellessä kunnon piffet. Tampereen keskustan kiertäminen tosin oli mukavaa, ihan siistin oloinen paikka, pitänee vierailla paremmallakin ajalla. Niin edellinen otsikko selkeytyy kummasti tutustumalla Tampereen hienoon langatomaan mahdollisuuteen. Wizard! Mahtava idea. Kaipaan jo nyt.

Check-in ja lento meni mukavasti. Häiritsevää oli jatkuva myyminen lennon ajan. Sain myös polveni kipeäksi, kun jaloille ei matkustamossa ollut tilaa oikein millään. Muutama lisäsentti pituuteen tekisi matkan teon mahdottomaksi.

Maa on muuten aikasen kaunis ilmasta käsin. Todella hienoa nähdä maisemien alla vaihtuvan matkan edetessä. Emerald island tosin jäi sankan sumun ja pilviverhon takaa vielä piiloon. Alhaalla homma näytti aikasen siltä kuin sen oli tuumannutkin. (Paitsi lennossa sitä kuvittelee, että kaikkialla paistaa aurinko). Sumua kaikkialla.

Lentokenttien ero oli suuri kyllä. Mut ei paha ollenkaan, Dublininkin kentällä selvisi aikasen helpolla ja Tampere oli odotuksiani parempi.

Kentältä piti päästä Heustonin juna-asemalle. Siinä kohtaa esiin astuu Rambler. Kaikella logiikalla se on päivälippu linkkiin... Hiukan aikaa meni ennen kuin moisen uskalsi automaatista ostaa. Mutta sillä pääsikin sitten suoralle linjalle asemalle. Mahtava mies meidät bussiin heitti, Lad:ksi kutsui yms. Tuli aikasen kivat fiilikset.

Asemalla oli tunti ylimääräistä, eli pääelinkeinon syömisen kimppuun. Lihaton vaihtoehto löytyi ilmeisesti mozzarella paniinista. Venyvää oli juusto ainakin. Ja kahvi kuumaa, mutta ihan hyvää. Liput sai helpolla ja junaankin eksyttiin ajoissa. Mukaan lähti myös the Irish times. Semmoinen koko Irlantia koskeva lehti, jonka paras osa oli Opinion and Analysis, muuten aika perus settiä. Kuuluttajalla oli kyllä mahtava kyky puhua nopsaan, 4 tavun paikannimestä kuulin vain 2. Mumak. Junan ikkunasta tuli kyllä niin elokuvamaisemaa Irlannista, että ei mitään. Sumun keskellä nummia ja yhteen rakennettuja vähän eri pari taloja ja pieniä pihoja rautatien varrella.

Mutta perille päästiin, jossa odottamassa oli Elaine, meidän vuokraemäntä. Pikakaupunki kierroksen jälkeen kauppaan ja sieltä kämpille. Uusi on ja hieno. Ja söpö on koira. 1v. Ujo kuin mikä. Koira siis.

Mutta melkein 18 tuntia Kuopion juna-asemalta lähdön jälkeen nyt naputan tätä tässä. Hiukan väsy pahoittelen siis lukiakuntaa perin laadukkaasta tarjonnasta. Nin ja täällä ei ole nettiä. Huomenna mennään sähköverkko adaptereita etsimään ja nettikahvila jos löydetään niin heitän silloin tämän nettiin. Eli voi tulla myöhässä.

”the knottiest point in medicine would be mere child's play.”