torstai 5. maaliskuuta 2009

05032009 My Winter Wonderland


Kuten kuvasta näkyy, luntahan sitä tulla tupsahti aamusella. Hauska herätys. Jotain kohtuullisen vaihtelevasta säästä kertoo, että päivällä paistoi sitten aurinko, tuli pari sade kuuroa, yksi kunnon römpsäytys ja illalla kun vietiin Socks lenkille, niin oli jo selkee tähti taivas. Irlantilaista säätä, kaikki saman päivän aikaan.

Tänään pakkaillaan kamppeita huomiselle, kun suuntaamme kauemmas länteen Galwayn suuntaan. Atlanttia tarkoitus ihmetellä. Ennakkotietojen mukaan Galway on kasvava yliopistokaupunki, noin 1/4 asukkaista opiskelijoita. Eli voisi olla tekemistä meijän ikäisille immeisille. Hostelli on varattu keskeltä kaupunkia (kiitos isän masterin). Kummoista karttaa ei ole, vain edellisten olijoiden jättämä hostellin esitteen minumaallinen kartta. Eli vähän enemmän tuntemattomaan menoa, kuin oppaan kanssa Dublinissa. Siitähän tuon näkee, mitä siitä tulee :D

Juna lähtee ennen 4:ä, joten pummitaan töistä viimeiset tunnit. No mulla ei ohjaajakaan ole paikalla ja aijemmin ovat sanoneet, että se on jees, että lähetään aijemmin perjantaina junaan (eivät maksa meille mitään, niin eivät oikein voi mitään vaatiakaan). Kamppeet mukaan töihin ja sieltä suoraan asemalle.

"Ja kun minulta viedään kaikki, autan kantamaan, kevyesti nousee asken, autan kantamaan, ja kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi"

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

04032009 My Grand rounds

Aamulla aikainen herätys, suuntana sairaalaan grand roundsit, eli foorumi missä eri hoito tiimit esittelee potilastapauksia. Paikalla oli opiskelijoita ja tiimien johtajia, eli konsultantteja. Tapaukset ovat yleensä kinkkisiä ja yleensä joku on mennyt hoidossa pieleen. Eli oppimistilanteita, joita koitetaan sitten muillekin jakaa, ettei samaa toistuisi tulevaisuudessa.

Aina on kaksi tiimiä tulessa, eli kaksi tapaustakin käsitellään. Tänään toisessa oli hankaluuksia kommunikaatiossa toisten sairaaloiden kanssa ja tyhmää vakavasti sairaan potilaan siirtelyä. Potilaalla oli asidoosi, hypotermia ja septis, joten ihan reilusti haittaa jotka vielä kumuloituivat. Keskustelua syntyi myös leikkaus ajan kohdasta. Vakauttaako tila ennen leikkausta vai koittaako parantaa tila leikkaamalla suoraan.

Toinen tapaus oli tullut sairaalaan tooniskloonisen kohtauksen takia (epilepsia), mutta kehitti tuon lisäksi sydän-, munuais- ja pernatulehduksen. Homman ongelma oli, ettei diagnoosia saatu tarpeeksi nopeasti valmiiksi (sekä tooniskloonisen kohtauksen, että muiden oireiden syytä selvitellessä tiimillä oli ollut hankaluuksia). Potilas kuoli ja postmortaalinen leikkaus paljasti gliasolukasvaimen, tulehduksen aiheuttaman kasvaimen (vegetaatio, suomensin kasvaimeksi) sydämessä, sekä tulehdukset munuaisissa ja pernassa. Aiheuttaja oli S. aureus septicamia (septi jotain kuitenkin). Todettiin, että vaikka diagnoosi olisikin saatu aikaan, niin silti olisi kuollut, jos ei tulehdukseen niin kasvaimeen.

Hiukan vaikeaa oli seurata, paljon lyhenteitä ja nopeaa läpikäyntiä, mutta samalla myös mielenkiintoista. Eiköhän näille jaksa jatkossakin herätä (viime viikon lopussa vasta kuultiin, että tämmöisiä on). Ensi viikolla onkin vuorossa farmasian esitys alkoholistin vieroitushoidosta bentsoilla.

"You'll allways find me, on out to lunch"

tiistai 3. maaliskuuta 2009

03032009 My Boxty


Päivä 2 kliinistä farmasiaa. Tai aika vähän sitä, vain 1,5 tuntia. Ohjaaja on tosiaan vähän kiireinen... No tänäänkin kyllä opin paljon, mutta vähän on hukassa, kun hänkin on suurimman osan päivää hukassa :)

No ehket jauhan tuosta lisää, kun saan stabiilimman käsityksen itsellenikin.

Päivän pääaiheeseen, eli boxtyyn. Semmoisia tehtiin. Että mitä? No boxtyja, perinteisiä Irlantilaisia perunalettuja. Referoin tähän reseptin:

Pari keitettyä ja muussattua perunaa
Pari raastettua perunaa
Jauhoja noin 1/3 osa perunoiden massasta
Leivonta soodaa teelusikallinen
suolaa
Rasvaista maitoa puolikas pintti

Eli eka puolet perunoista keittoo ja muussiksi, sitten toiset perunat raasteeksi. Sooda jauhoihin ja jauhoseos perunoiden päälle. Sitten maitoa niin että tulee sopivan letkee paistettavaksi. Vähän suolaa kaveriksi. Sitten vain voilla paistamaan pannulla. Alussa ei kannata liikaa sörkkiä, mut kun vähän on paistunut, niin yllättävän hyvin pysyy kasassa. Litteitä pitäs tulla, mut ainakaan me ei saatu :D

Päälle sitten täytettä oman maun mukaan. Meillä oli papu/soija/porkkana-tahnaa, chilillä ja barbaque-kastikkeella höysetettynä. Niin ja sipulia ja valko samaa oli myös mukana, kuten aina ja ikuisesti. Sitten vaan tahna letulle, vähän juustoa päälle ja itadakimasu! Hyvää pitäs olla, ainakin meille maistui.

"And we say ihanaa"

maanantai 2. maaliskuuta 2009

02032009 My Orthopeadics


Eli eka päivä kliinistä farmasiaa. Päivä meni varjostaessa Oisinia (Ossi). Kiireinen mies. On kliinisen farmasian johtava farmasisti, joten hoitaa osastojensa lisäksi myös hallinnallisia hommia. Voi mennä muutama päivä ennen kuin tajua mitä kaikkea tyyppi saa aikaan päivässä. Ainakin tänään homma oli kohtuullinen kaaos, jossa asioita tuntui vain tulevan eteen.

Aamun alkuun käytiin läpi Ossin kipuprojektia, jota olisi tarkoitus edistää muiden hommien lomassa. Tutkimus postoperatiivisen kivun hoidosta ja sen parannus yrityksestä tekemällä yhtenäinen hoitosuositus. Data pitäs keräillä ja läjäillä. Saa nähdä missä välissä kerkeää.

Sitten koitettiinkin päästä osastolla, kaikkea pientä hoideltiin välissä. Osastolla tsekkailtiin muutaman potilaan lääkityksiä ja laittettiin korjausehdotuksia lääkärille. Suomessa osastofarmaseutit usein jakelevat osaston lääkkeet potilasannoksiin, huolehtivat osaston lääkehuollosta ja samalla siinä sivussa tsekkailevat lääkityksiä. Täällä ei ole potilasannoksiin jakoa ja lääkevarastojen täydennykset hoitaa tekniset (Top-up palvelu, toivottavasti kerroin siitä aijemmin...). Eli farmaseutti on täysin tietopohjalta liikenteessä. Tarkistaa annokset, antoajat, lääkityksen päällekäisyydet, seuraa veriarvoja jne. Tänään esim. vaihdettiin suonensisäinen antibiootti suulliseen (tehtiin ehdotus lääkärille, joka teki muutoksen), tuumattiin olisiko alhaiset natrium-arvot lääkkeestä johtuvaa (ja poistettiin sillä perusteella yksi lääke), varmistettiin, että potilaan kotiapteekilla on uutta antigoukulanttia ja korjattiin vääriä annostuksia. Ihan mukavaa puuhaa.

Tosin siinä sivussa Ossi myös tapasi lääke-edustajan (syklodekstriini lääkettä lihasrelaksaation poistamiseksi leikkauksen jälkeen), väittelei useampaan otteeseen lääke-edustajien oikeudesta ottaa yhteyttä normilääkäreihin (sekä henkilökunnan, että lääkeedustajien kanssa) ja hoiteli henkilöstön hallinta juttuja apteekilla, vastaili lääkekysymyksiin jne... kaikkea pientä kivaa, mistä sitten saatiinkin se sillisalaatti pystyyn :D Koko päivän (ekasta viidestä minuutista lähtien) tuntuui, että ollaan aikataulusta jäljessä...

No eiköhän tuo tuosta selkiinny ja pitää vaan kysellä lisää ja vaivata kunnolla :) sitä vartenhan me opiskelijat ollaan. Mutta tuntui kyllä, että oikeastaan vasta tänään alkoi tuo harjoittelu, oikeasti oppii jotain. Ihan kylmiltään ei nimittäin tuon homman hoitaminen onnistuisi. Tai veisi paljon enemmän aikaa, kun kaiken saisi tsekkailla tietolähteistä. Sitä voisikin ehdottaa Ossille, jos mie katsoisin yhden potilaan kortin, siinä välissä kun Ossi vetää muut läpi.

Eli innolla huomiseen :)

Niin taisi unohtua mainita, että Ossi on vastuussa orthopedisestä osastosta, joka on jaettu kahteen osaan, elektiiviseen ja traumaan. Elektiivisessä on suunnitellut leikkaukset, kuten lonkkaleikkaukset jne. Traumassa on puolestaan äkilliset tilanteet, vaikkapa kolariuhrit. Eli kipulääkkeitä ja antigoakulatteja menee tukuittain. Ne vois varmaan kertailla :D

Kuvassa tällä kertaa sairaalalle kääntymiskohta... tuosta sitä aina aamuisin mennään ja illalla pois tullaan... Pitäisi kysyä lupa kuvata sairaalan sisällä, tai jos ainakin apteekilla sais kuvata, niin ois mukava näyttää sitäkin :)

"And you never know if you never try, do all thous things when your young and live"

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

28022009 My Perfect Pint



Dublin, osa 2: Day trip

Lauantai aamulla herätys normiaikaan, suihku, aamiainen ja pikainen pyöräily juna-asemalle, lipun osto junan jo ollessa asemalla ja änkäytyminen täynnä olevaan junaan. Paljon rugbyn katsojia tulossa Dubliniin. Jäin siis seisoskelemaan ja lukemaan Dublinersia tunniksi.

Dublinissa suunnattiinkin heti Guinnessin tehtaille. Dublinin ykkös turistikohteeksi itseään mainostavat ja se näkyi, porukkaa oli jo aamusta runsaasti. Kierroksella käytiin läpi stoutin tekemistä kohtuullisen yleisluontoisesti. Maltaat, humala (Hops, oliko, eikö, näin kuvittelin?), hiiva ja vesi on perusaineet ja niistä saadaan "mustaa kultaa".

Mutta kuten selvisi jo Tullamore Dew:n kohdalla, mainonta on se millä legendat tehdään. Mainonnan osasto oli ehket se vakuuttavin ja kuten tästäkin turistikierroksesta ja kaikesta myytävästä krääsästä näkyi, siihen panostetaan paljon nykyäänkin.



Kierroksen parasta antia mainonnan lisäksi oli oman Guinnessinsa laskemisen opettelu. Eihän se nyt niin hankalaa ole, mut haaskaa silti oli, varsinkin kun onnistui perin hyvin. Maistuikin jotenkin paremmalle ja hommasta sai hienon todistuksenkin. Nyt enää vain sen apilakuvion pyörittelyn opettelu siihen vaahdon pinnalle. Storehousesta oli myös hienot näkymät Dublinin ylle, varsinkin Gravitybaarista, pyöreä lasihuone Guinness rakennuksen ylhäällä. Siellä maistelin Guinness foreign extra stoutia. Vähän vahvempaa ja makeampaa Guinnessia, resepti alkujaan 1801 (nykyisin yleisin Draugh on viime vuosisadan puolesta välistä). En ollut aikaisemmin kuullutkaan ja kierroksen mukaan sitä saa lähinnä Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Mut hyväähän se oli :)









Guinnessilla meni paljon pidempään kuin aluksi oltiin tuumittu, nelisen tuntia, joten nyt alkoi olla jo aika nälkä. Päätettiin mennä perinteistä irlantilaista ruokaa tarjoavaan pubiin. Mie otin perinteistä irlantilaista muhennosta ja Aleksi otti vegeboxtyn. Boxty on perunalettu, ja ne oli paikan erikoisuus. Muhennos ei ollut mitenkään erikoista, kuten perinteiseltä ruoalta voi odottaa, mutta hyvää se oli. Erikoisin kohta oli taikinapallot, joissa oli inkivääriä. Ne oli tosi hyviä :P



Ruoan jälkeen mentiin Amnestyn toimistolle/kauppaan. Sen piti olla kadun toisella puolella ruokapaikasta, mutta rakennus oli remontissa, joten amnesty oli väliaikaisissa tiloissa toisella puolella keskustaa (Guinnessin lähellä itseasiassa...). Paikkaa etsiessä oli mukava katsella myös erillaista puolta Dublinista. Keskusta ja varsinkin temple bar on kuitenkin aika turisti painotteisia. No kun löydettiin itsemme amnestyyn, huomattiin että väliaikaiset tilat oli luomu/reilun kaupan markkinoilla. Kunnon hippipaikka. Tosin paikka oli menossa kiinni, ei saatu enää kahviakaan, kun oli keitin jo pesussa, mutta mukaan tarttui levyllinen tummaa suklaata. Tosi hyvää, vähämmän makeaa kuin normisti saa.





Sitten olikin aika mennä kattomaan peliä. Niin tosiaan Irlanti vastaan Englanti rugbypeli eli illalla. Siksi aamuinen juna oli tukossa ja muutenkin porukkaa oli reilun puoleisesti. Mentiin porterhouseen, pysähdyttiin eka toisessa paikassa, mutta tunnelma ei tuntunut oikealta. No porteri oli kohtuu täynnä, mut saatiin istumapaikat, niin että telkkarin kuvaruudun vasen yläkulma ei näkynyt. Tasainen matsi, mutta Irlanti voitti pisteellä. Ihan hauskan näköinen peli, vois vähän enemmänkin harkita katsovansa. Tosin ihan loppuunhan me ei sitä keretty katsomaan, kun piti junaan ehtiä.

"Where I found in my cell, a glass waiting for me. So I filled what was empty and I pulled up a stool"

perjantai 27. helmikuuta 2009

27022009 My Butter and Marmelade

Viimeinen päivä jakelussa (dispensery). Huh. Vähän kyllä tylsää puuhaa. Tänään uutta oli ensiaputarjottimien täyttö. Eli tarkistettiin vanhentuneet ja korvattiin tuoreilla. Ensiaputarjotin on lajitelma ensiavussa tarvittavia lääkkeitä, esim. adrenaliinia. Ei mitään ihmeellistä, siis tänäänkään.

Mutta siksi ajattelinkin puhua Irlannin reissun tähän mennessä menestyksekkäimmästä herkusta/välipalasta, eli skonesta (kirjoitusasu voi olla vähän toinen oikeesti, bear wit i). Skone on vähän kuin sämpylä, mutta irlantilaiseen leivonta perinteeseen kuuluvasti ne ei ole pyöreitä, vaan vähän joka suuntaa epätasaisia. Taikinassa on usein myös marjoja tai hedelmiä, ja muutenkin hiukan sämpylää makiampi. Tämä leivos sitten sahaillaan kahtia ja laitetaan molemmille puolille voita ja hilloa/marmeladia. Wizard! Tosi hyvää. Näitä on tullut syötyä töissä harva se päivä (hillolla ja voilla maksaa vain 60 c) aamukahvilla.

Kuvassa homma ei ole ihan niin hieno, nuo skonet on ostettu lähikaupasta kuvaustarkoitukseen (elkää huoliko, söin ne kyllä jälkeen päin). Eivät ole tarpeeksi epätasaisia ihan oikeiksi skoneiksi, mutta kyllä nuista kuvan jo saa millaisesta herkusta on kyse. Päällä on siis voita ja appelsiinimarmeladia :P Herkkua on.



"...used to eat roses, thought that they'll make her beatiful, and they did, one supposes"

torstai 26. helmikuuta 2009

26022009 My Depression


Nyt ei ole kyse omasta masennuksesta, vaan Irlannin suurimmasta puheenaiheesta lamasta. Joka päivä siitä jotain kuulee mediassa. Asiaa puidaan, kuka on syypää ja mihinkä. Ihmisiä haastetaan oikeuteen ja isoja juttuja revitään lehtiin. Myös kahvipöytäkeskusteluihin homma karkaa usein. Sairaalassa suurimmalla osalla on kohtuu turvattu paikka, mutta esim. kohta valmistuvilla farmaseuteilla on todellisia hankaluuksia löytää töitä ja harjoittelupaikkoja

Lama näkyy myös ympäristössä. Midland regional hospitalin (meidän sairaala) lähellä on teräspalkki raato, josta piti valmistua iso yksityinen sairaala. No laskusuhdanne lopetti sen rakentamisen seinään. Aika friikin näköinen asuinalueen reinalla.

Toinen selkeä esimerkki on Elainen lähelle rakennetulle koululle vievä tie on myös jäänyt kesken, eikä edes kuin muutamalla kymmenellä metrillä (tietty päälle vielä jalkakäytävät ja yms.). Itse koulullakaan ei näytä muuta toimivan kuin valvontakamerat. Jos tie olisi valmis, niin pääsisimme pari sataa metriä nopsemmin töihin/keskustaan.

"Zombie, Zombie, Zombie, Zombie, Zombie, Zombie, Zombie, Zombie..."