28022009 My Perfect Pint

Dublin, osa 2: Day trip

Lauantai aamulla herätys normiaikaan, suihku, aamiainen ja pikainen pyöräily juna-asemalle, lipun osto junan jo ollessa asemalla ja änkäytyminen täynnä olevaan junaan. Paljon rugbyn katsojia tulossa Dubliniin. Jäin siis seisoskelemaan ja lukemaan Dublinersia tunniksi.

Dublinissa suunnattiinkin heti Guinnessin tehtaille. Dublinin ykkös turistikohteeksi itseään mainostavat ja se näkyi, porukkaa oli jo aamusta runsaasti. Kierroksella käytiin läpi stoutin tekemistä kohtuullisen yleisluontoisesti. Maltaat, humala (Hops, oliko, eikö, näin kuvittelin?), hiiva ja vesi on perusaineet ja niistä saadaan "mustaa kultaa".

Mutta kuten selvisi jo Tullamore Dew:n kohdalla, mainonta on se millä legendat tehdään. Mainonnan osasto oli ehket se vakuuttavin ja kuten tästäkin turistikierroksesta ja kaikesta myytävästä krääsästä näkyi, siihen panostetaan paljon nykyäänkin.



Kierroksen parasta antia mainonnan lisäksi oli oman Guinnessinsa laskemisen opettelu. Eihän se nyt niin hankalaa ole, mut haaskaa silti oli, varsinkin kun onnistui perin hyvin. Maistuikin jotenkin paremmalle ja hommasta sai hienon todistuksenkin. Nyt enää vain sen apilakuvion pyörittelyn opettelu siihen vaahdon pinnalle. Storehousesta oli myös hienot näkymät Dublinin ylle, varsinkin Gravitybaarista, pyöreä lasihuone Guinness rakennuksen ylhäällä. Siellä maistelin Guinness foreign extra stoutia. Vähän vahvempaa ja makeampaa Guinnessia, resepti alkujaan 1801 (nykyisin yleisin Draugh on viime vuosisadan puolesta välistä). En ollut aikaisemmin kuullutkaan ja kierroksen mukaan sitä saa lähinnä Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Mut hyväähän se oli :)









Guinnessilla meni paljon pidempään kuin aluksi oltiin tuumittu, nelisen tuntia, joten nyt alkoi olla jo aika nälkä. Päätettiin mennä perinteistä irlantilaista ruokaa tarjoavaan pubiin. Mie otin perinteistä irlantilaista muhennosta ja Aleksi otti vegeboxtyn. Boxty on perunalettu, ja ne oli paikan erikoisuus. Muhennos ei ollut mitenkään erikoista, kuten perinteiseltä ruoalta voi odottaa, mutta hyvää se oli. Erikoisin kohta oli taikinapallot, joissa oli inkivääriä. Ne oli tosi hyviä :P



Ruoan jälkeen mentiin Amnestyn toimistolle/kauppaan. Sen piti olla kadun toisella puolella ruokapaikasta, mutta rakennus oli remontissa, joten amnesty oli väliaikaisissa tiloissa toisella puolella keskustaa (Guinnessin lähellä itseasiassa...). Paikkaa etsiessä oli mukava katsella myös erillaista puolta Dublinista. Keskusta ja varsinkin temple bar on kuitenkin aika turisti painotteisia. No kun löydettiin itsemme amnestyyn, huomattiin että väliaikaiset tilat oli luomu/reilun kaupan markkinoilla. Kunnon hippipaikka. Tosin paikka oli menossa kiinni, ei saatu enää kahviakaan, kun oli keitin jo pesussa, mutta mukaan tarttui levyllinen tummaa suklaata. Tosi hyvää, vähämmän makeaa kuin normisti saa.





Sitten olikin aika mennä kattomaan peliä. Niin tosiaan Irlanti vastaan Englanti rugbypeli eli illalla. Siksi aamuinen juna oli tukossa ja muutenkin porukkaa oli reilun puoleisesti. Mentiin porterhouseen, pysähdyttiin eka toisessa paikassa, mutta tunnelma ei tuntunut oikealta. No porteri oli kohtuu täynnä, mut saatiin istumapaikat, niin että telkkarin kuvaruudun vasen yläkulma ei näkynyt. Tasainen matsi, mutta Irlanti voitti pisteellä. Ihan hauskan näköinen peli, vois vähän enemmänkin harkita katsovansa. Tosin ihan loppuunhan me ei sitä keretty katsomaan, kun piti junaan ehtiä.

"Where I found in my cell, a glass waiting for me. So I filled what was empty and I pulled up a stool"