27022009 My Butter and Marmelade

Viimeinen päivä jakelussa (dispensery). Huh. Vähän kyllä tylsää puuhaa. Tänään uutta oli ensiaputarjottimien täyttö. Eli tarkistettiin vanhentuneet ja korvattiin tuoreilla. Ensiaputarjotin on lajitelma ensiavussa tarvittavia lääkkeitä, esim. adrenaliinia. Ei mitään ihmeellistä, siis tänäänkään.

Mutta siksi ajattelinkin puhua Irlannin reissun tähän mennessä menestyksekkäimmästä herkusta/välipalasta, eli skonesta (kirjoitusasu voi olla vähän toinen oikeesti, bear wit i). Skone on vähän kuin sämpylä, mutta irlantilaiseen leivonta perinteeseen kuuluvasti ne ei ole pyöreitä, vaan vähän joka suuntaa epätasaisia. Taikinassa on usein myös marjoja tai hedelmiä, ja muutenkin hiukan sämpylää makiampi. Tämä leivos sitten sahaillaan kahtia ja laitetaan molemmille puolille voita ja hilloa/marmeladia. Wizard! Tosi hyvää. Näitä on tullut syötyä töissä harva se päivä (hillolla ja voilla maksaa vain 60 c) aamukahvilla.

Kuvassa homma ei ole ihan niin hieno, nuo skonet on ostettu lähikaupasta kuvaustarkoitukseen (elkää huoliko, söin ne kyllä jälkeen päin). Eivät ole tarpeeksi epätasaisia ihan oikeiksi skoneiksi, mutta kyllä nuista kuvan jo saa millaisesta herkusta on kyse. Päällä on siis voita ja appelsiinimarmeladia :P Herkkua on.



"...used to eat roses, thought that they'll make her beatiful, and they did, one supposes"

26022009 My Depression

Nyt ei ole kyse omasta masennuksesta, vaan Irlannin suurimmasta puheenaiheesta lamasta. Joka päivä siitä jotain kuulee mediassa. Asiaa puidaan, kuka on syypää ja mihinkä. Ihmisiä haastetaan oikeuteen ja isoja juttuja revitään lehtiin. Myös kahvipöytäkeskusteluihin homma karkaa usein. Sairaalassa suurimmalla osalla on kohtuu turvattu paikka, mutta esim. kohta valmistuvilla farmaseuteilla on todellisia hankaluuksia löytää töitä ja harjoittelupaikkoja

Lama näkyy myös ympäristössä. Midland regional hospitalin (meidän sairaala) lähellä on teräspalkki raato, josta piti valmistua iso yksityinen sairaala. No laskusuhdanne lopetti sen rakentamisen seinään. Aika friikin näköinen asuinalueen reinalla.

Toinen selkeä esimerkki on Elainen lähelle rakennetulle koululle vievä tie on myös jäänyt kesken, eikä edes kuin muutamalla kymmenellä metrillä (tietty päälle vielä jalkakäytävät ja yms.). Itse koulullakaan ei näytä muuta toimivan kuin valvontakamerat. Jos tie olisi valmis, niin pääsisimme pari sataa metriä nopsemmin töihin/keskustaan.

"Zombie, Zombie, Zombie, Zombie, Zombie, Zombie, Zombie, Zombie..."

25022009 My Ash Day

Tänään olin töissä ainoona taloutemme edustajana, muiden ollessa kuumeessa. No heti pääsi Irantilaiset yllättämään seläntakaa. Aamulla töihin tullessa joka viidennellä vastaan tulijalla oli risti (tai jokin sitä muistuttava) maalattuna otsalleen. No pienellä kyselyllä selvisi, että on tuhkakeskiviikko ja katolilainen tapa on käydä messussa aamulla ja maalata tuhkalla risti otsalleen kuolleiden kunnioittamiseksi. Lihaa ei myöskään saanut syödä ja muutenkin vähän niin kuin paasto tarkoitus. Tämä tosin tarkoitti sitä, että kala oli ruokalasta loppu ja ihmiset valitti kasvisruoasta (pinaattia ja fetaa, ei pitäisi valittaa). Joitain vuosia sitten ei edes pikaruokalassa suostuttu tarjoilemaan lihaa tuhkakeskiviikkona, mutta nykyään monikulttuurisuus on tuonut lihan myös tälle keskiviikolle.

Kotiin tullessa odottamassa oli student travelcard, eli opiskelijakortti, jolla saa alennuksia paitsi matkoista, mutta myös liikkeistä, kuten mäkkäriltä. Säästää jokusen euron ja toimii muutenkin paremmin opiskelijuuden todistamiseen kuin suomalainen vastaava. Maksoin myös vuokrani helmikuulta. Nyt vain jännäämään meneekö kansainvälinen maksu läpi :D

Niin, kuvassa on Tullamoren keskustan katolisen kirkon torni, ihan vaan tuhkakeskiviikon kunniaksi.

"God willing, it's the last time I say good bye, God willing, I'll see you on the other side"

24022009 My Pancake

Tänään on pannukakku tiistai. Ai että mikäkö? No pannukakkujen syöntipäivä. Miksi? Koska on 40 päivää pääsiäiseen ja ihmisten pitäisi aloittaa paasto, joten pitää tankataa energiaa varastoon ja milläs muulla se onnistuu paremmin kuin pannukakuilla. Perinnettä kunnioittaaksemme mekin teimme pannukakkuja, tai oikeastaan vain vähän paksumpia lettuja.

Homma on kohtuullisen iso, sitä mainostettaan mediassa ja kaupoissa ja töissäkin koko päivän ihmiset puhui siitä kuka tekee pannukakkuja ja miten. Tosin homma on vielä isompi Liettuassa (mistä yksi farmasisti on), jossa lapset pukeutuvat asuihin ja kiertävät talolta talolle pyydellen pannukakkuja. Jos ei ole, niin annat rahaa. Täällä pannukakku tiistai on hyvä tekosyy syödä pannukakkuja (ja myydä tavaraa niihin liittyen, jostain syystä tulee mieleen laskiaistiistai.. onko se muuten tänään???)

Kuten moni muukin helppous tavara, myös pannukakkutaikinan voit ostaa valmiissa kanisterissa, johon sitten vain maito sekaan... Ideaa en sinänsä ymmärrä, koska jauhojen lisäksihän pannukakkuihin ei tarvitse kuin munia, sokeria ja rasvaa... No hyvin tuntuivat myyvän kuitenkin. Pannukakkuja syödään sitten jos minkäkin kanssa. Elaine (vuokraemäntä) syö pannukakkunsa tomaatin ja sipulin kera, mutta myös makeita versioita syödään. Me tyydyttiin marmelaadiin, jota ostin eilen. Mie söin myös muutaman cheddarilla ja pestolla. Oli tosi hyvää (ylläripylläri sinänsä).

Nykyään ihmiset eivät enää mene 40 päiväksi paastolle, vaan luopuvat jostain täksi ajaksi. Yleisiä ovat makeat ja tupakka. Suurin osa farmasian henkilökunnasta oli luopumassa suklaasta, mitä onkin ollut tarjolla joka iltapäivä, joten päätimme tänään viedä paikalle fazerin sinisen. Hyvin teki kauppansa :) Itsellä taitaa jäädä jostain luopuminen, en keksinyt mitään tähdellistä mistä haluaisin luopua (kahvi riippuvuuteni tunnustaminen ei ole edennyt asteelle, jossa haluaisin siitä eroon...).

"Too much talking, talking just to make some sound"

21-23022009 My Ramen

Viikonloppusta siis. Kirjoittelen nyt maanantaina, eilen illalla ei olisi tullut kuin Turk's head tästä puuhasta (Chop house), sen verran väsy oli. Käveltyä tuli hyvin (äkkiseltään noin 20 tuntia la-su välillä) ja siihen laukkun raahaaminen mukana.

Dublin oli siis viikonlopun kohde. Aamulla herättiin kuin normityöpäivään, juna kohti pääkaupunkia lähti noin puol 10. Tunnin reissu on vaan tästä, eli lähellä ollaan. Heustonin asemalle saavuttiin siis hyvissä ajoin. Asema on Liffey-joen rannassa, samoin kuin hostellimme, joten päätimme seurata vuolasta virtaa hostellia kohden. Ja helpostihan se löytyi, tosin huoneeseen ei saatu vielä kamoja jättää, vasta 3 jälkeen oli check-in. Mutta mukavan oloinen hostelli, en osaa muihin verrata, kun en aijemmin ole viipynyt moisessa asutuksessa, mutta kommuuni siitä lähinnä tuli mieleen :) Paikan nimi oli Four Courts hostel, ja se sijaitsi Liffeyn toisella puolella Four Courtsin vastapäätä.



Sitten vuorossa olikin turistipyörimistä. Trinity collage oli kyllä hieno paikka, mutta minua rupeais varmaan turistit häiritsemään aika nopsaan. Eksyttiin paikkaan joka näytti ihan oikeelta opiskelupaikalta (kaikkien historiallisuuksien ja nähtävyyksien jälkeen) ja tuli kyllä vähän Kuopion yo:kin mieleen. Trinityssä oli myös taidegalleria, jossa käytiin, ihan ok kamaa, mutta ei mitään ihmeempää.



Trinityn jälkeen addiktio ja huolellinen sijoittelu leffoissa ja sarjoissa johtivat meidät starbucksiin. Iloiseksi ylläriksi sieltä sai reilun kaupan kahvia (hyvää sellaista). Muutenkin Dublin oli reilu ja luomu, helppo oli saada reilua/luomua ja kaupungilla oli joku kampaniakin asiasta. Kahveen jälkeen shopailua. Löytyi kauluspaitaa ja solmiota töihin (solmiota tosin en ole vielä siellä käyttänyt, ehket kun siirryn farmasistien puuhiin) ja Aleksille hattu. Samoin löytyi läjä turistikrääsää, mukaan tarttui termarimuki ja lasinalusia. Käytiin myös vanhoja kirjoja myyvässä kaupassa. Miltä kuullostaisi Dorian Grayn muotokuvan ensimmäinen päinos herra Wilden nimmarilla? Kalliilta :) Mutta paljon olisi ollut hienoa ja jos olisin hiukan rikkaampi, niin ihmiset olisi saaneet kunnon tuliaisia, Ulusseyksen ekaa painosta ja muuta kivaa, mut nyt joudutte tyytymään Guinness-lasinalusiin :D Halvemmissakin kirjakaupoissa käytiin ja mukaan tarttui Joycen Dubliners ja Fynnin Mister God, this is Anna. Kävelykadulla oli jonkin verran katusoittajia ja eläviä patsaita ja sen semmoista. Alla olevasta kuvasta tuli niin paljon mieleen Once, että pitänee se ostaa ja katsoa vielä tämän reissun aikana.





Lauantaina käytiin syömässä japanilaisessa, vihdoinkin voisin lisätä. Ja Rameniahan sitä oli pakko tilata, olisi muuten rasengania varmaan mahaan tullut. Ja hyväähän se oli. Sopivan erillaista, mutta selkeitä makuja ja kunnon palasia. Wizard! Tätä lissee. Maistelin myös sushia, lohi-sake, ja hyväähän se oli! Kyllä ihastuin japanilaiseen keittiöön, ihan meikäläisen ruokaa :)



Sitten jatkettiinkin pakolliselle pubi kierrokselle. Name droppingina muutamia nimiä, Stag's head, temple bar, porterhouse (temple barin) ja brazen head. Stag's headissa olisi ollut perinteistä Irkkumusaa, mut ei vielä niin aikaisin ja Temple bar oli tukossa. Brazen headin on ilmeisesti kaupungin vanhin pubi, jossa oli tosi kiva sisäpiha missä istuskella. Mutta Porterhouse oli pubi minun makuun. Idealistien paikka :) Paikka panee omia oluitaan (9 erillaista), ruoka oli lähialueelta, ruokien kasvatus/viljelypaikat ilmoitettu, kahvit ja teet reiluja. Siihen päälle hyvän kuulosta musaa ja hyvää tunnelmaa. Tuollainen kuopioon kiitos. Temple barin alueella sijainneessa porterhousessa siis oltiin suurin osa iltaa ja maisteltiin oluita. Porterhouse Red, Plain stout ja XXXX Stout olivat hyviä. Ainut selkeesti huono oli Oyster. En tiedä johtuiko vain mielikuvasta, mutta valmistukseen on kait käytetty oistereita (tai sitten vain missasin vitsin), mutta hyvää se ei ollut. Seuraavana päivänä käytiin syömässä Trinityn lähellä olevassa Porterhousessa, joka oli pienempi, mutta tunnelma oli ehket mukavampi ja turisteja oli ainakin siihen aikaan vähemmän. Söin fish and chips. Mutta tuonne uudestaan kyllä ehdottomasti.




Sitten hostelliin koisimaan. Huoneeseemme ei muita sitten ilmaantunutkaan, joten ihan privaatisti oltiin. Aamulla suihku (ekaa kerta kunnon paineella sitten Irlantiin tulon, Elainella on jotain ongelmia vedenpaineen kanssa) ja aamupala. Kun en maitoa kehdannut juoda, niin minulle se oli pelkkää paahtista, voita ja hilloa (mahtava tapa syödä paahtis, jotain kivaa ja epäterveellistä ja maistuvaa Irlantilaisesta (tai britti) keittiöstä), joten ostin check-outin jälkeen vielä reilun kaupan myslipatukan, semmoisen jännän vähän löysän. En oikein osaa kuvailla, mutta semmoinen sopivan kostea myslipatukka, ettei suu kuiva ihan kippuraksi syödessä. Mahtava. Sunnuntaina tehtiin lisää shoppaamista, kun kaikki kaupat on auki sunnuntaisin (mikä ihmeen katolinen maa tämä on... en vieläkään ymmärrä). Kahvilat tosin ei. Tai siis pienet katukahvilat. Tämä huomattiin kun noin tunti etsittiin kahvilaa ja päädyttiin kuitenkin ketju paikkaan (Insomnia). Samalla siis kierrettiin kyllä nähtävyyksiä, kuten Oscar Wilden reteetä patsasta ihmeteltiin.






Tämän jälkeen olikin luvassa kuvataidetta ja kulttuuria. Kansallisgalleriaan kannattaa kyllä mennä, jos Dubliniin eksyy. Liikaakin taidetta seinillä (paljon mitään sanomattomuuksia), mutta seassa tosi vaikuttavia teoksia, esimerkiksi Francis Dandyn vaikuttava teos näyttää, mitä tapahtuu kun Lee avaa kehonsa kuudennen portin. Ja saleja vain jatkuu ja jatkuu eri teemoilla, esim. maan, ajan, teeman tai artistin mukaan. Ei jaksettu kokonaan kiertää, mutta muutama tunti meni tosi mukavasti ihmetellessä tauluja. Ainakin itselle reissun parhaimpia visiittejä. Sitten koitettiin mennä luonnontieteelliseen museoon, mutta se oli rempassa, joten mentiin historialliseen museoon. Homma oli menossa kiinni (gallerian puolella kului paljon pidempään kuin odotin), joten kurkattiin vain mielenkiintoisimmat, Viikinkien ajan Irlanti ja Muinainen egypti. Oppaan kanssa molemmista paikoista (galleria ja museo) saisi varmasti enemmän, mutta hätäisinä ei jaksettu odotella kierrosten alkuja. Niin ja parastahan tässä on, että nämä oli täysin ilmaisia. Wizard! Kuvia ei ikää kyllä ole, postikortteja tosin ostin nipun, saa vain nähdä raskinko kenellekkään niitä lähettää vai ihailenko vain itse :D



Museosta tarttui mukaan tuo lätsäkin, joka on jopa suunnilleen oikean kokoinen omaan vesipäähäni. "We find our self in the same old mess, singing..." Se päässä talsittiin sitten vielä porteriin syömään ja rauhassa juna-asemalle sopivasti junan lähtöön. Matkala Dublin näytti vielä parhaita puoliaan, hienoja kirkkoja auringonlaskussa. Junassa homma oli jo tosi kasassa, molemmat väsyneitä ja jaloissa ja niskoissa tuntui parin päivän tarpominen reppu selässä. Mahtava reissu kuitenkin. Ja hieno kaupunki. Kävellen pääsee hyvin paikasta toiseen (vähemmän liikennettä kuin Tullamoren keskustassa...) ja nähtävää on paljon, pubit ovat mahtavia ja maisemat kauniita. Pakko tulla uudelleen, vielä jäi paljon nähtävää ja koettavaa.

"If I ever leave this world alive, I'll thank you for the things you did in my life"

20022009 My Casual Friday

Töistä: Irlannissa ei olla ihan niin tarkkoja apteekissakaan, edes sairaala semmoisessa. Töihin tullaan vähän yli päivän alun, töistä lähetään aijemmin (perjantaina 15 min), 15 min kahvitauko on 30 min ja ruokatuntikin on 60 min. Töissä ihmiset valittaa kiirettä samalla kun juttelevat mitä sattuu noin 2 tuntia päivässä. No rentoa ainakin on :)

Ainakin Tullamoressa rentoilu jatkuu myös vapaa-ajalla. Verkkareissa mennään minne vaan, kauppoihin, ravintoloihin jne. Iso ristiriita, kun töissä kaikilla on kauluspaidat ja solmiot (ehkä juurikin siksi verkkarit...)

No mekin vietettiin kasuaali perjantai, töistä kotiin käppäiltiin, ostin matkalla Guinness extra stoutia (paras olut tähän mennessä Irlannissa), paistettiin pitsat ja syötiin sipsejä. Telkkaria oli tarkoitus katsoa, mutta eihän sieltä mitään tule, vaikka on 400 kanavaa... (joista 4 taitaa olla Irlannin omia, loput pääasiassa brittiläisiä).

Saatiin hostelli sängyt varattua Chief Pharmacistin (pomo) kortilla, hänen puhelimestaan... Ehkä se vielä Kelsoksi sieltä paljastuu. Ei siis onnistunut visa elektronilla hostellin varaus netissä tai puhelimessa liioin. No Four Courts hostellissa neljän hengenhuoneessa vietellään sitten lauantain ja sunnuntain välinen yö. Illan olenkin sitten opaskirjani (kiitti Aleksi ja Minna Dublin kirjasta :) ) karttaan merkkaillut nähtävyyksiä, kauppoja ja pubeja. Saa nähdä minne kerkeää ja jaksaa mennä. Trinity collage ja Porter house ois ainakin tsekattavien listalla.

"Vielä loistaako hänen hymynsä, valaiseeko työhuoneen ympärillänsä? Katso onko tallessa se kallis ilonsa. Kallis on myös muistoni sen valovoimasta"

19022008 My Roundabout

Ei mitään suurta tänä päivänä, joten ajattelin aloittaa kertomaan kummallisuuksista Irlannissa. Ensimmäisenä topiikkina roundabout.

Eli roundabout on liikenneympyrä. Ja niitä on paljon. Vain ihan keskustassa on normaaleja risteyksiä, muualla KAIKKI risteykset ovat liikenneympyröitä. Tai siis näennäisiä suurin osa. Niissä ajetaan kuin normaalissa risteyksessä, mutta tehdään näön vuoksi pieni koukkaisu. Muutama isompikin ihan oikee ympyrä on, semmoinen siis jota joutuu ajamaan ympäri, mutta esim. tällä asutus alueella ympyröissä ei ole korotettua keskustaa ja ihmiset ajaa ihan suosiolla suoraan läpi. Mielenkiintoinen on myös liikenne ympyrä t-liittymässä keskellä vilkkaimmin liikeinnöityä tietä. Vauhti pysyy kaikilla samana, tehdään vain pieni koukku taas muodonvuoksi. Huoh, vielä en ole käsittänyt miksi joka risteyksen pitää olla liikenneympyrä, enkä ainakaan sitä, että ne ympyrät eivät edes ole oikeita ympyröitä... No ehkä tulee valaistuminen :D

Tosiaan tänään oli hiljainen päivä, sairaalalla saatiin reseptien toimitustehtävä (noin 10 reseptiä, joihin meidän sitten pitää miettiä kysymykset ja sanottavat, jos olisimme niitä oikeasti toimittamassa), tehtiin soijamakaroonilaatikkoa ja koitettiin varata hostelli viikonlopulle. Ei onnistunut. Visa elektronia mainostivat maksuvaihtoehdoksi pääsivulla, mutta varausvaiheessa kelpasikin sitten vain oikea visa tai master card... No huomenna soitellaan sitten ruokatauolla lauantain ja sunnuntain välille yöpaikkaa :)

"Nauraisin kirjoille, jotka kuuluu osata ulkoa..."

18022009 My Dispensin

Töissä oli taas mielenkiintoinen päivä. Tylsää, viikon hiljaisin päivä varaston puolella. No saatiin opiskeltua ihan hyvin ja täytettyä työkirjaa.

Otanpa siis hetken ja kerron sairaala-apteekin perustoiminnasta, eli lääkkeiden toimittamisesta (dispense). Perus idea on, että osastot tilaavat lääkkeitä kirjalla, jonka tekniset hakevat. Sitten tilauksen tavarat kerätään ja toimitetaan osastolle (dispense). Jos tilauksessa on jotain outoa (esim lääkkeitä, joita osasto ei normaalisti saa tilata tai kemoterapialääkkeitä) ruvetaan vasta häiritsemään farmasestia, joka selvittää ongelman suuntaan tai toiseen. Tässäkin ketjussa me ollaan päästy toimimaan vain keräilijöinä... Not fun at all. Kellään ei muutenkaan tunnu olevan ideaa, mitä meille on dispensery jaksolla tarkoitus opettaa. Meille siitä on ohjelma, mutta työntekijöille ei ole mitään sanottu, eikä meillekään ole kerrottu mitä saadaan ja mitä ei saada tehdä.

Muuta toimintaa dispenseryssä (apteekissa/varastossa/toimituksessa, vähän huono suomentaa, kun en nyt muista oikeaa termiä) on top-up palvelu ja staff dispensin. Top-up on yksinkertaisuudessaan osastojen varastojen täydentämistä kaksi kertaa viikossa ennalta sovitun listan perusteella. Staff dispensin on puolestaa lääkkeiden toimittamista henkilökunnalle normaalia halvemmalla.

Ei siis juuri mitään uutta. Paitsi lääkkeiden nimiä ja geneeristen nimien kertausta ja käyttötarkoitusten kertausta, kun laittaa lääkkeitä paikoilleen (varasto on siis järjestetty ensin käyttöaiheen, sitten geneerisen nimen mukaan). Jos en muuten varastosta ole sanonut, niin on TOSI paljon pienemmät kuin Suomessa. Suurin syy on velvoitevarastoinnin puuttuminen (Suomessa pitää siis varastoida tiettyjä lääkkeitä 6 kk käyttöä vastaava määrä, täällä ei).

No tästä johtuen olen siis opiskellut vapaa-ajalla. Sain tuossa farmaseutilta kliinisen farmasian kirjan lainaan, sitä pitäisi vähän lukaista, ennen kliinistä jaksoa. Olisi mukava olla parempi käsitys siitäkin puuhasta.

Mutta, semmoinen olisi, että kommentoikaa immeiset tätä blogia, jos sitä luette, niin tiedän etten itselleni vain kirjoittele :D ja kyselkää vaikka epäselviksi jääneitä juttuja, varmaan löytyy (jos ei niin alan kirjoittamaan kryptisempää tavaraa :) )

17022008 My Broadband

Eli kuten blogimerkintöjen ilmaantumisesta huomaa, tänään saatiin netti kämpille. Helposti saatiin minulle ja Aleksille toimimaan, mutta tunnin sain työstää, että sain vuokraemännän koneen yhdistämään langattomaan laajakaistaan. Nikolle kiitos avusta siinä asiassa :)

Nyt ilta mennytkin sitten tässä kuvia lataillessa ja näitä tekstejä päivitellessä.

Eilen tein illasta semmoisen tempun, että lukaisin 190 sivuisen kirjan lääkeiden aiheuttamien haittojen vähentämisestä sairaala ympäristössä. Mielenkiintoista settiä, tosin suunnattu johtoportaalle. Semmoinen ohjekirja tyyppinen setti oli, joten vain muutaman tunnin urakka oli. Vähän näkökulmaa ja ideoita mitä voisi ehket esittää myös nykyisen harjoittelupaikan immeisille... Jonkin verran voisi apteekin toiminnallakin vaikuttaa potilasturvallisuuteen. No pitää ehotella kun tilaisuus tulee.

Tänään lainasin semmoisen katsauskirjan farmakologiaan, vähän muistuttelua. Sitten pitäisi vielä pyytää kliinisen farmasian kirja lainaan, ei ole oikein kunnollista tuolla kirjastossa. Kysyä siis pitäisi saisinko apteekista kappaleen lainaan.

Opiskelu intoon löytyy selitys perin tylsästä jaksosta dispenseryssä, eli jakelussa/logistiikassa. No onneksi enää puolitoista viikkoa tätä :)

Mut netti on jees kyllä :)

Niin vanhoihinkin merkintöihin olen lisäillyt kuvia, eli niitäkin vois katella :)

15022009 My Heritage Dew

Hassu juttu Irlannissa on, että melkein kaikki kaupat ovat auki sunnuntaisin. Myös museot ja vastaavat ovat hyvin auki. Yllättävää, varsinkin katolilaista taustaa vasten, voisi kuvitella sunnuntain olevan lepopäivä. Ilmeisesti ei.

No tämän kunniaksi pörhällimme kunnostetuilla pyörillämme keskustaan ja Tullamore dew heritage centeriin. Siellä oli videoita, esineitä ja esitetauluja Tullamoren kaupungista ja Tullemore Dew viskistä. Viskin teossa oli muutama uusi piirre, mitä en aijemmin tiennyt. Ihan siisti prosessi ja paljon vaivaa alkoholin takia.

Tuntemattomuus oli myös Irist mist -likööri. Todella hunajainen viskipohjainen likööri on kyseessä. Makiaa mutta hyvää. Joku voisi alkossa vieraillessaan kurkata saako tätä Suomesta, jos ei niin tuon pullollisen mukanani maisteltavaksi. Niin, jos tuosta ei selvinnyt, niin kierroksen aikana sai maisetella sekä Dew:ta, että Mistiä.

Itse kaupungista selvisi myös monia mielenkiintoisia faktoja. Kuten, että eräässä kuumailmapallo tapaturmassa paikallinen ylhäisön poika poltti noin 100 taloa. Uuups... Kaupungin kannalta tärkeimpiä juttuja on keskellä menevä grand canal. Ei niin iso, kuin nimi antaa ymmärtää, noin 10 metriä leveä, mutta siitä on saatu tavaraa kaupunkiin ja ennen kaikkea pois Dubliniin ja maailmalle. Tullamoren tislaamo sijaitseekin ihan kanaalin rannalla.

Joku tislaamon omistajista oli jonkinmoinen mainosmies. Ilmeisesti useampikin heistä oli, kun nytten aikajanaa tuumin. Mutta kuitenkin, ensimerkiksi Irish mistille hommattiin kirjailija kirjoittamaan kirja legendaarisesta irlantilaisesta liköörireseptistä, joka oli satojen vuosien jälkeen uudelleen löydetty. Wizard. Muutenkin mainonta ja legendan teko ollut kohdillaan Dew tislaamossa.

Ja tuon sanottuani tipahdin itsekkin sen uhriksi ja ostin Tullamore Dew Heritage viskipullon. Viski on rajoitettua erää, jota voi ostaa vain heritage centeristä. Jos muistan oikein pulloja oli tehty jotain 8000 kpl. Toivottavasti ei tule alkon valikoimaan ihan heti, niin onpahan joku erikoisuus miunkin viinakaapissa, kun kotia palaan :)

Niin Dew tuohon loppuun tulee perustajasta D.E.Williamsista.

”blogin nimi”

14022009 My Tesco

Kookospatukka. Sitä tässä jauhan. Ja se on Tescosta. Siellä käytiin tänään. Iso supermarketti. Pienempi kuin prisma. Mut suurin täällä. Kilometrien päässä. Pyörällä mentiin. Alussa ruosteessa olivat. Pienellä fiksailulla hyvin ajettavissa. Matka hauskaa autojen seassa seikkailua. Tescon vieressä muitakin kauppoja. Käytiin urheilukaupassa. Vaatteita lähinnä. Oli siellä rugbypallokin. Pitää tuumata jos hommais. Tescosta löytyi etsinnällä soijaakin. Wizard! Vaaleaa soijaa. Siitä tehtiin ruokaa. Tuli paljon. Oli hyvää. Paljon oli muutakin. Iso purkki instant kahvia. Soijamaitoa kalsiumilla HALVALLA. Halvempaa kuin Hyla Suomessa. Mut hankala matka pyörällä. Ei varmaan koko aikaa käydä. Mut toisenkin kerran vois. 4 tunnin reissu noin. Nyt tv:n orjia. Mahat täynnä. Hyvä niin.

13022009 My First Guinness

Perjantai. Aamulla Denisen kanssa käytiin kattomassa osaston lääkevarastoja. Niiden tarkistaminen pari kertaa viikossa kuuluu top-up palveluun. Kaapithan oli aika sekaisin. Ihmetystä aiheuttaa valkoiset laatikot, joihin lääkkeitä pakataan, kun osastolle lähetetään vain yksi liuska. Samoin aika paljon pistetään tavaraa geneerisiin purkkeihin. Sekoittaa aikasen kivasti. Mut mukavaa oli käydä läpi lääkkeitä. Geneeristen nimien lausumisessa on vielä paljon tekemistä.

Muuten perjantai meni töissä aikasen perus setillä. Ei kummempia.

Töiden jälkeen lähettiin tutustumaan paikallisiin pubeihin. Ekana Brewery Tap. Tarkoitus oli syödä pubi ruokaa. No sitä ei ollut enää tarjolla. Irlannin reissun ekat guinnessit kuitenkin saatiin. Ihan mukavaa pubi tunnelmaa myös oli tarjolla. Sen verran aikaisessa vaan oltiin, että vähän vanhempaa porukkaa oli lähinnä pubissa. Täällä ilmeisesti pitäisi olla musiikkia tarjolla aina toisinaan. Pitänee tsekata netistä, milloin ja mitä siellä ois.

Ruoan perässä meidät ohjattiin Bridge houseen. Hotelli/ravintola/pubi oli homman nimi. Syötiin pubin puolella. Caesarsalaatissani oli melkein enemmän majoneesikastiketta kuin salaattia, ihan hyvää kuitenkin. Aleksin valkosipulileipä taisi olla parempi setti. Hyvää kuitenkin ja ihan mukava tunnelma täälläkin.

Ei hirmu pitkään jaksettu olla, mutta tulipahan pubissa käytyä ekaa kertaa. Eiköhän siellä käy uudestaankin. Mutta Suomessa kuulin, että Irlannissa juotu Guinness ois tosi paljon parempaa kuin mitä suomessa saa. No itse en eroa huomannut. Pitänee käydä Dublinissa tehtaalta ihan tuoretta kokeilemassa.

12022008 My umbrella

Myöhästyttiin taas, hyvä putki. Meidän piti päästä töihin Elainen kyydillä, mutta hän oli niin kipeä, ettei mennytkään töihin. No tämä johti siihen, että aamulla tuli vähän hätä, kun illan aikataulutuksessa aamuun, ei ollut tuumannut kävelemiseen kuluvaa ylimääräistä 15 minuuttia. No vain muutaman minuutin myöhässä, ei paha.

Päivä meni leppoisasti. Tavattiin senior technichian, eli Carmen. Opasti vähän lisää dispenseryä. Aikataulut yms. tuli vähän selvemmiksi. Samoin mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Jututettiin myös hetki chief pharmacistia, eli apteekkaria.

Muutamia hassuuksia. Osastoilla on pienet kärryt, missä lääkkeet ovat. Tästä johtuen käytetään lähinnä pieniä pakkauskokoja ja tilauksia tulee paljon. Varastot ovat myös minimaalisia. Tähän kun lisätään, että ne ovat suomalaiselle järjestysintoilulle ihan liian sekaisin, niin todella paljon turhaa työvoimaa menee tehottomien varastojen pyörittämiseen. Toimituksia ei saada kaikkia tehtyä, edes peruslääkevalikoimasta. Puolen vuoden velvoitevarastointia ei siis ole.

Epäjärjestyksestä kertoo jotain, etteivät työntekijätkään usein tiedä missä jotain on, sitten viisi ihmistä etsii tavaraa pitkin sairaala-apteekkia. Hyviä puolia tuntuisi äkkiseltään olevan teknisten korkea koulutustaso. Muutaman päivän kokemukselle tekniset tekevät asioita jostain meidän teknisten ja farmaseuttien välimaastosta. Dispencery pyörii pääasiassa teknisten voimin. He tuplatsekkaavat toistensa toimet ja ottavat hyvin kiinni vääriä annostuksia tai outoja lääketilauksia. Esimerkkinä mieleen tulee antibiootti, jota oli tilattu vahvuutta, joka yleensä menee vain toisen antibiootin kanssa, jota taas ei oltu tilattu. Tämmöiset epäselvyydet selvittää farmaseutti, mutta tekniset ne spottaavat.

Lainsäädäntö sairaala-apteekille on aika minimaalista, joka näkyy osittain toiminnassa. Esimerkiksi galeeninen (ei-steriili) lääkkeen valmistus tehdään dispenceryn kulmassa ilman mitään vetokaappeja tai muuta. Chief pharmasist sanoikin, että on hankalaa perustella sairaalanjohdolle esimerkiksi syöpälääkkeiden tekemiseen vaadittavia puhdastiloja, kun mikään säädös ei niitä vaadi, eikä kukaan niitä valvo. Suomessa tuskaillaan paremminkin säädännön kanssa, joka on tarkoitettu teollisuustason lääkkeenvalmistukseen.

Mutta kerronpa jotain aikataulusta tulevaan. Eli nyt huominen ja kaksi seuraavaa viikkoa vietämme dispenceryssä. Sitten on kuukausi kliinistäfarmasiaa minulla Oisinin mukana orthopediassa (yksi sairaalan erikoisaloista) ja Aleksi menee puuhaamaan antibiootti hommia. Sen jälkeen kaksi viikkoa onkologian ja hematologian lääkkeenvalmistusta, jossa ilmeisesti päästään vain seuraamaan sivusta. Viimeiset viikot menevät kliinisellä puolella, minä menen medical puolelle ja A menee munuaisjuttuihin.

Eli mielenkiintoiselta vaikuttaa, lukuun ottamatta kahta ekaa viikkoa dispenceryssä. Mut siitäpähän sen näkee. Mutta aika rento meininki kuitenkin tuntuu olevan. Liikaa on kyllä opetettavia. Meidän lisäksi kaksi farmasian opiskelijaa ja yksi tekninen kokopäiväisesti, yksi maanantaisin ja yksi tekninen vasta-aloittanut... Eli tekemistä ei oikein riitä kauheasti ja työntekijöillä kuitenkin kiire, eivät ihan hirveästi kerkeä neuvomaan/ohjaamaan. Pitäneekin rentoilla nämä ekat viikot, tehdä tehtäviä minkä kerkeää yms.

En siis koe oppivani paljoa tähellistä dispenseryn puolella. Hyvää kertausta lääkkeiden geneerisiin nimiin ja ja käyttöaiheisiin tulee (lääkkeet on hyllytetty terapeuttisen järjestykseen ja geneeristen nimien mukaan). Eniten opittavaa olisi väärien tai outojen tilausten tunnistamisessa yms., mutta se voisi ottaa enemmän kuin 2 viikko hahmottaa, mitä laitokset yleensä tilaavat. Muuten homma on aika mekaanista ja luulisin voivani tehostaa sitä muutamilla muutoksilla alkaen varastoinnista ja jatkuen tilauskäytäntöihin ja varastointiin osastoilla. No kaikilla systeemeillä on puolensa.

Tänäänpä ei oikein muuta tehtykään. Saatiin sairaalan kirjastoon käyttöoikeudet, eli voidaan netittää lounastauolla (tunnin tauko muuten :) ). Kaupungin kirjastolla käytiin koittamassa ovea, mutta olin ymmärtänyt aukioloajat väärin. Luulin, että ti ja to kirjasto on 9 pm auki, mikä onkin totta, mutta se vain on kiinni näinä päivinä 5-7 pm... huoh. Mutta nettipulma alkaa näyttää paremmalta. Sairaspäivänään Elaine sai aikaiseksi soitettua laajakaissta yhtiöön ja laajakaista boksin pitäisi tulla ensi viikolla. WIZARD!

Niin ja jalat oli yllättävän hyvät, eivät pahastikkaan jumissa kahden päivän seisoskelusta juhlakengillä. Oisinilla esim. tosin on mustat kävelykengät (vähän lenkkari näköä), joten voisi ostaa jotain vastaavaa. Olisi varmasti mukavampi jaloille pidemmän päälle.

Niin tuli mieleen, että tullessa huoletti vähän irkkuaksentti, että miten sitä ymmärtää. Mutta suurin osa ihmisistä puhuu hyvin ymmärrettävää englantia, apteekilla oikeastaan vain yksi työntekijä vetää ymmärtämätöntä irkkumurretta. Paljon on sanoaja ja sanontoja, joita ei tiedä ja joutuu arpomaan niiden merkitystä tai kuulee väärin. Lad:ksi meitä kutsutaan vakiona. En tiedä pitäisikö ottaa pahalla, mutta ainakaan vielä siltä ei ole tuntunut. Grand on yhtäkuin okei. Fresh milk on täysmaitoa. Löytyy sitten vielä buttermilk (I drink buttermilk all week...) joka on kait vielä rasvaisempaa. Hylatuotteista on turha haaveilla. Nyt juon riisimaitoa, mitä edellinen vaihtari oli jättänyt, pitänee ostaa soija tai kauramaitoa sitten jatkossa. Niin ja soijarouhetta ei saa mistään. Tai ainakaan vielä ei olla löydetty. Eli kuka onkaa ekana tänne päin tulossa kylään, niin paketillisen soijarouhetta jos viitsit lähikaupasta matkalla lentokentälle ottaa, niin olisi kiva. Nostaisi ruokavalion proteiinitasoja. No monia juttuja mitä löytyy, mutta kerron sitten lisää kun muistan :)

Niin ja tänään tosiaan satoi ensimmäisen kerran irkkuolomme aikana. Tai yöllä on satanut. Tuli aamulla töihin mennessä käytöä eilen hommaamalleni sateenvarjolle. Ei ole keltainen, on tylsän harmaaruutukuviollinen, mutta hommaan keltaisen sitten kun semmoiseen törmään, nyt saa auttaa säilymään kuivana.

Toinen ensimmäinen oli paketti suomesta :) Heli lähetti ystävänpäivätervehdyksen miulle ja Aleksille kera suklaalevyn. WIZARD! Hieno homma kyllä, hassu tunne kun oli jotain tullut meillekin. Netin puute, josta seurannut yhteyksien puute Suomeen yhdistettynä uuteen ympäristöön ja uusiin ihmiseen plus väsymykseen on ollut aika näppärä pienen koti-ikävän aikaan saaja. Ei vakavaa, mutta välistä tuumannut asioiden helppoutta Suomessa. Mutta eihän tänne tultu helppouden takia, vaan oppimaan ja kokemaan uutta.

My first day

Eli, netissä vihdoinkin kuten kuvasta näkyy. Tosin kallista nettiä nettikahvilassa. Mutta pakko kun pakko. Sairaalan kirjaston netin käyttö kaatui aukiolo aikoihin.

Eka päivä oli eka päivä. Hiukan myöhässä sisään, kamppeiden vaihto, ja juttelua Oisinin kanssa. Sitten käytiin kahvilla ja vähän lisää jutustelua. Apteekin jakelupuolella ollaan nytten töissä alussa, mikä vaikuttaa aikasen tylsältä. Pari viikkoa tätä. Sitten tulisi mielenkiintoisempaa tavaraa muilla osastoilla. Liikaa nimiä muistettavaksi ja kengät tappaa jalat. Pitää hommata paremmat kunhan ehtii.

Hirmuinen väsy ja nälkä. Emme saaneet ilmaisia ruokia, mikä lisää kustannuksia aikasen kivasti. Mistä puheen ollen olemme menossa supermarkettiin ruokaostoksille. Pitäisi soijarouhetta löytää, jostain syystä heillä ei sitä oikein ole missään.

Yhtään talonmiestä ei saatu suututettua, jotain positiivista siis. Rentoa porukkaa on töissä. Hiukan outoja systeemejä kuten odottaa saattaa, vaatii varmasti totuttelua paljonkin. No siitähän se selviää.

Huh, mutta nytten pakko saada ruokaa, enemmän toisella kerralla. Väsy ja nälkä on hyviä aivojen jäädyttäjiä.

10022009 My Predator

Ensimmäinen yö irkkutyyliin. Aleksi sai isomman huoneen, joka paljastui yön aikana myös lämpimämmäksi. Itsellä oli vähän kylmä, tarvetta tuli lämpökerrastolle. Mieleen tulikin armeijan telttaretket. Tosin silloin pakkasta oli parikymmentä astetta enemmän ja majoitus kuitenkin väliaikaista. Kummallisin asia oli, että patjan läpi tuntui tulevan kylmää.

Tilanne lämpötilan kanssa johtuu lämmönsäätelystä. Lämmitys ei ole päällä kuin osan aikaa vuorokaudesta. Yöllä se ei ole päällä. Aamulla 6-8 am, iltapäivällä lounasaikaan ja illalla kuudesta kymmeneen. No kaippa tähän tottuu. Villasukat on kyllä ehdoton ratkaisu. Ratkaisu johtuu ilmeisesti kaasulämmityksestä. Miksi kaikilla sitten on kaasulämmitys onkin seuraava mysteeri. Eilisen lehdessä oli muuten, että hallitus antaa tukirahaa talojen eristyksen parantamiseen. Tai lainaahan se oli, mutta tukee kuitenkin. Ehkä tämäkin mysteeri selviää tässä kolmen kuukauden aikana.

Aamulla vedettiin eilen hommattua irkkumysliä (pähkinöitä oli useampaa sorttia, ei kait oikein muuta eroa) ja banaaneja. Aurinko paistoi, joten kaupungin keskustan etsimisreissu tehtiin erittäin hyvässä kelissä. Hiukan eksyttiin aluperin suunnitellulta reitiltä. Eksymistä helpottaa se, ettei meidän asuinaluetta näy turistikartoissa (ja oikeaa karttaa ei saatu ostettua). No pienen seikkailun jälkeen homma alkoi sujua, kun näimme sairaalan, jolloin tiesimme olevamme lähellä kylää.

Ensin suunnistimme turisti-infoon paremman kartan perässä. Paikka on muuten nimeltään Tullamore Dew heritage center paikallisen viskin mukaan. Pitänee paremmalla ajalla käydä sekä kaupungin, että viskin infokierrokset. Eilenkin avoin viskin ja muidenkin alkoholijuomien mainostaminen pisti silmään. Ja siitäkin oli eilisessä lehdessä.

Nettikuumeessa seuraavaksi etsimme internetkahvilan käsiimme, mutta jäi surfailut väliin. Paikassa ei saanut kahvia ja nettimaksukin oli kallis. Huomenna todennäköisesti pääsemme käyttämään sairaalan kirjaston nettiä. Ehkä tämäkin tulee siis silloin ulos. Niin tosiaan olen nyt kirjoitellut näitä blogimerkintöjä koneelle talteen, tulevat nettiin luettaviksi sitten isona klönttinä. Muutenkin pitäisi varmaan kirjoittaa blogin tavoitteista ja motiiveista, ettei porukka olisi kauhean pihalla. Toisella kertaa, sitten kuin on vähemmän sanottavaa noin muuten.

Päivä jatkui palloillulla ympäri keskustaa. Bridge centeristä (kauppakeskus) löytyi adapterit sähkölaitteille ja minulle muistiinpanovihko harjoittelua varten. Mitä ei löytynyt oli soijarouhe ja hyla-maito. Soijaa on ehket toisessa supermarketissa ja hyla-maidon saan varmaankin unohtaa. Pitänee ostaa soija/kauta/riisimaitoa kalsiumin tarpeeseen. Tai tabletteja. Mutta tosi outo keskuspatsas keskuksessa ainakin oli, joku nörtti päässyt paikan suunnittelemaan nähtävästi. Wizard! Ei tuollaisia joka paikassa näe.

Paikallinen kirkkokin on Suomen tuomiokirkkojen kokoja, iso kuin mikä. Sen verran talojen ympäröimä, etten oikein kunnon kuvaa saanut. Pitää tuumata kunnollista kuvakulma toisella kerralla.

Oikeastaan siitä sitten mentiin takaisin kämpille. Tällä kertaa toista reittiä kuin mennessä. Tänne joutuu kiertämään hölmösti yhden aukean alueen ympäri, joten matkaan tulee ylimääräinen kilometri vain siitä. Siihen oli rakenteilla tie, mutta työntekijöitä ei näkynyt meidän mennessä ohi, joten en luota, että valmistuu meidän täällä ollessä. Jaloille lenkki oli joka tapauksessa ihan reilu. Matkaa keskustaan on noin 3,3 km ja sairaalalle vähän reilu kaksi. Ei mahdottomia, tuleepahan hyötyliikunta hoidettua kuntoon.

Pyöräily oli ensimmäinen ajatuksemme liikkumismuodoksi täällä, mutta jalkakäytävät ovat todella kapeat suurimmalta osalta ja liikenteen sekaan en luottavaisin mielin olisi menossa. Oikean puoleista liikennettä joutuu tuumaamaan tarpeeksi jo kävellessä. Saati, että olisi itse seassa. Pyörät meille olisi, pitää huomenna tai viikonloppuna katsoa vain missä kunnossa ne ovat, niin voisihan sitä ne koekiesille viedäkin. Nopeuttaisivat kyllä töihin pääsyä.

Niin ja ilmeisesti emme ole saamassa ilmaisia ruokia sairaalalla. Mumak. Kyseinen etuus opiskelijoita on peruttu, jostain syystä. Koitetaan selvittää olisiko meidän mahdollista saada tämä etuus kuitenkin. Ruokailun kustantaminen olisi tosi iso nousu elinkustannuksiin. Lisäksi helpottaisi elämää kummasti, kun kaikki isot ateriat saisi sairaalalta. No huomenna selviää.

Nyt illalla onkin aika väsynyt olo. Turistipyöriminen oli raskasta, mutta ihan hauskaa. Paljon outouksia vastaan tuli. Huominen jännittää jo vähän. Pitäisi päättää heittääkö työkamppeet eka päälle, vai otetaanko ne mukaan ja vaihdetaan sairaalalla. Varmaankin viimeinen, sillä kuulimme, että sairaalassa on kuitenkin miesten pukuhuone. Olisi helpompi heittää kamppeensa sinne vain ja liikuskella normivermeissä puolimutaisilla jalkakäytävillä työmatkat. No sekin selviää huomenna.

Tänään katselin työkirjaa läpi, ja se vaikuttaa maukkaalta. Tein ennaakkoon harjoittelun tavoitteet tehtävän ja kirjoittelin ylös, mitä pitää huomenna kysellä Oisinilta (Chief pharmacist). Pitää vielä tämän jälkeen heittää kamppeet valmiiksi huomista varten, niin on sitten aamulla valmis ekaan päivään.

Niin ja netistä vielä, kun sen orjia olemme, että vuokaemäntä sanoi ottavansa asiasta selvää. Ja valmius laajakaistaan pitäisi jo olla, vain laitteet yms. puuttuu. Eli voisi tulla piankin. Toivotaan :)

Niin ja telkkarista näkyy jokusen 400 kanavaa. Kun oikea mestarimme ei ollut käytössä, tyydyttiin vielä yleisempään orjuuttajaan ja katottiin tänään futuramaa ja simpsoneita A:n kanssa. Outo vehe se kyllä, tuli oikeastaan vain huono fiilis katsomisesta. Varsinkin futurama oli outo. Monta jaksoa peräkkäin, mutta ne eivät olleet oikeassa järjestyksessä. Viimeisenä oli 3 osa jotain jatkojaksoa, jonka aijempia jaksoja ei näytetty ennen ja tiedä milloin näyttävät sitä jatkavan jakson. Myönnettävä on, että tykkään kyllä latailla sarjani nykyään. Paljon parempi systeemi, voi katsoa kun haluaa ja niin monta jaksoa peräkkäin kuin kykenee. Mistä puheen ollen, taidan nollata päätä ja katsoa vähän alkemistia ennen koisimista.

09022009 My Rambler

Tampereella matka jatkui syömään. Pienen harhailun jälkeen päädyttiin sinne mistä lähdettiinkin, eli Steak night! Paitsi, että otettiin Aleksin kanssa salaatit kuskimme vedellessä kunnon piffet. Tampereen keskustan kiertäminen tosin oli mukavaa, ihan siistin oloinen paikka, pitänee vierailla paremmallakin ajalla. Niin edellinen otsikko selkeytyy kummasti tutustumalla Tampereen hienoon langatomaan mahdollisuuteen. Wizard! Mahtava idea. Kaipaan jo nyt.

Check-in ja lento meni mukavasti. Häiritsevää oli jatkuva myyminen lennon ajan. Sain myös polveni kipeäksi, kun jaloille ei matkustamossa ollut tilaa oikein millään. Muutama lisäsentti pituuteen tekisi matkan teon mahdottomaksi.

Maa on muuten aikasen kaunis ilmasta käsin. Todella hienoa nähdä maisemien alla vaihtuvan matkan edetessä. Emerald island tosin jäi sankan sumun ja pilviverhon takaa vielä piiloon. Alhaalla homma näytti aikasen siltä kuin sen oli tuumannutkin. (Paitsi lennossa sitä kuvittelee, että kaikkialla paistaa aurinko). Sumua kaikkialla.

Lentokenttien ero oli suuri kyllä. Mut ei paha ollenkaan, Dublininkin kentällä selvisi aikasen helpolla ja Tampere oli odotuksiani parempi.

Kentältä piti päästä Heustonin juna-asemalle. Siinä kohtaa esiin astuu Rambler. Kaikella logiikalla se on päivälippu linkkiin... Hiukan aikaa meni ennen kuin moisen uskalsi automaatista ostaa. Mutta sillä pääsikin sitten suoralle linjalle asemalle. Mahtava mies meidät bussiin heitti, Lad:ksi kutsui yms. Tuli aikasen kivat fiilikset.

Asemalla oli tunti ylimääräistä, eli pääelinkeinon syömisen kimppuun. Lihaton vaihtoehto löytyi ilmeisesti mozzarella paniinista. Venyvää oli juusto ainakin. Ja kahvi kuumaa, mutta ihan hyvää. Liput sai helpolla ja junaankin eksyttiin ajoissa. Mukaan lähti myös the Irish times. Semmoinen koko Irlantia koskeva lehti, jonka paras osa oli Opinion and Analysis, muuten aika perus settiä. Kuuluttajalla oli kyllä mahtava kyky puhua nopsaan, 4 tavun paikannimestä kuulin vain 2. Mumak. Junan ikkunasta tuli kyllä niin elokuvamaisemaa Irlannista, että ei mitään. Sumun keskellä nummia ja yhteen rakennettuja vähän eri pari taloja ja pieniä pihoja rautatien varrella.

Mutta perille päästiin, jossa odottamassa oli Elaine, meidän vuokraemäntä. Pikakaupunki kierroksen jälkeen kauppaan ja sieltä kämpille. Uusi on ja hieno. Ja söpö on koira. 1v. Ujo kuin mikä. Koira siis.

Mutta melkein 18 tuntia Kuopion juna-asemalta lähdön jälkeen nyt naputan tätä tässä. Hiukan väsy pahoittelen siis lukiakuntaa perin laadukkaasta tarjonnasta. Nin ja täällä ei ole nettiä. Huomenna mennään sähköverkko adaptereita etsimään ja nettikahvila jos löydetään niin heitän silloin tämän nettiin. Eli voi tulla myöhässä.

”the knottiest point in medicine would be mere child's play.”

My LT1

Aikaa tapettavana Tampereen juna-asemalla. Kalliin kahvin jälkeen päivä alkaa taas käynnistyä, aamulla sitä ei kotona kehdannut keittää. Tunti nettiä maksaa saman kuin kuppi kuumaa.

Aikainen aamujuna saattoi olla aikasen hyvä idea. Suora yhteys Tampereelle ja sopiva aamu pöhnä, että toiminta oli kohtuu automatisoitunutta aamulla, ei liikaa lähtöä kerenyt miettiä. M oli saattamassa, mikä oli hienoa. Jutustelu vie hyvin mielen muulle, niin ei lähdön haikeus mieleen ehdi. Vieläkään ei oikein tajua lähteneensä jonnekin. Ehkä se siitä selviää aivoillekin kun kahvi alkaa niitä herätellä.

Suunnitelmana oli nukkua junassa, mutta se unohtui, kun matka eteni joutuin Alkemistia katsellessa. Noin 10 minuttia ennen Tamperetta tajusin olevani aikasen väsynyt. No nukuttaapahan sitten Irlannissa.

Niin, Aleksia tässä odottelen. Asemalla mukavasti kuhinaa. Olen vähän sivummalla istumassa, voi naputtaa rauhassa ja tuumailla. Aamujunassakin oli paljon porukkaa, yllättävän paljon. Jotenkin ajattelin, että matkustelen melkein yksikseni.

Mutta jospa se siitä tältä erää, lentoa ennen pitää vielä sapuskaa hommata, alkaa nälkä olla. Ei pelkällä myslillä ja banaaneilla kauhean kauaksi näköjään pääse, muutaman sataa kilometria vain.

My packing days

Sunnuntain viettoa. Pyryssä keskustaan palauttamaan kirjoja, nostamaan rahaa ja ostamaan junalippu. Junalippu on Tampereelle. Juna lähtee klo 5:55 ja siitä alkaa matka Irlantiin.

Pakkaaminen on yllättävän helppoa. Tärkeitä asioita on oikeastaan vain passi ja kukkaro. Loppu onkin sitten enemmän tai vähemmän turhaa. Ja turhaa mukaan lähtee yksi matkalaukullinen ja yksi olkalaukku. Näiden turhuuksien raahamisen mielekkyyttä muutamankin meren taakse olen tuuminut viime päivät. Vähällä sitä oikeastaan toimeen tulisi, mutta toisaalta monen asian mieleellään mukaan ottaa.

Nämä pakkaamisen päivät ovat olleet myös hyvästejä täynnä. Monet jäävät, toiset lähtevät toisaalle, joko maailmalle tai Suomeen. Siksi ehkä haikean odottavainen tunnelma. Käytännössä on farmaseutin opinnot loppuvat tähän, monia kurssikavereita ei enää yliopiston puolesta näe. Tietynlainen loppu siis. Toisaalta taas kokee huomenna käynnistyvän matkan alkuun liittyvää innokkuutta, odotusta ja epävarmuutta tulevasta.

Olli