torstai 2. huhtikuuta 2009

02042009 My Longboard





Kuten otsikko kertoo, se tuli tänään. Vähän stooria taustalle. Eli noin viikon on tilaamani longboard (pitkä skede) odotellut Athlonen DHL:n toimistolla, kun eivät voi toimittaa sitä ihmisten aikaan kämpille ja sairaalalle eivät jostain syystä toimittaneet.

No miten tämä päivä eroaa viikon muista päivistä on, että Aleksin äitee tuli kylään eilen. Ja hän oli vastaan ottamassa pakettia siihen aikaan kun kuriirit kulkee. Erittäin hyvä näin.

Aleksin äitille näytettiin sairalaa lounaalla ja käytiin kahveella keskustassa töiden jälkeen. Nautittiin kelistä takaisin käppäillessä. 16 astetta ja aurinkoa koko päivän, kuin kesä ois ollut.

Sitten kotia ja paketti auki ja kadulle. :) Haaskaa oli. Wizard! Hiukan meinasi vaan polkeminen jumiin vetää paikkoja :D Muutama kunnon mäki ois tilauksessa.


"Lend me your face, I bust it up and I replace it"

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

01042009 My Onkology


Kiireinen työviikko ollut, tai, että on työt päässeet kotiin asti kulkemaan. Siitä syystä viikonlopun blogimerkintä tuli vasta eilen ja tämäkin tulloo nyt tännään. Aloitetaan alusta, eli maanantaista.

Onkologiaa, eli vapaasti suomennettuna syöpäoppia. Sitä siis edessä kaksi viikkoa. Perin lyhyt aika tutustua niinkin hurjan laajaan asiaa, varsinkin kun siihen kuuluu tietopuolen lisäksi lääkkeenvalmistusta. Onkologian (ja hematologian) puoli on oikeestaan ihan erillinen yksikkö farmasiasta. Tilaukset menee eri reittiä, tavara kyllä tulee samaa rataa, mutta muuten toiminta on perin erillaista. Kokeilenpa kuvailla peruspäivän.

Aamulla on yleensä vähän hiljaisempaa, joten laitetaan valmiiksi seuraavan päivän valmistettavia solusalpaaja ym. syöpähoitoja, jotta ne voidaan sitten nopeasti valmistaa seuraavana päivänä. Tämä käsittää siis potilastietojen ja reseptien perusteella sen katsomista, keille potilaille on suunniteltu hoitoja seuraavalle päivälle. Tämä prosessi voi olla muutamankin päivän edellä. Valmiiksi laitetaan tarvittavat lääkeaineet, apuaineet, ruiskut, neulat ja muut valmistuksessa tarvittavat. Nämä kaikki tarjottimelle valmistusta odottamaan. Tätä ollaan tehty jonkin verran.

Sitten pikku hiljaa alkaa potilaita tulemaan hoitoon, heiltä otetaan veret ja kun labrat tulee takaisin onkologian osasto soittelee vihreetä valoa itse kellekin potilaalle, joiden lääkkeet sitten valmistetaan steriilisti isolaattorissa, eli steriilissä kaapissa, mikä on suljettu systeemi ja jonne kurkotellaan sellaisilla seinässä olevilla hanskoilla. Ootte nähneet niitä leffoissa. Tarkoitus on siis suojata sekä lääkettä mikrobeilta, että valmistajaa lääkkeiltä. Valmiit tuoteet roudataan sitten hoito-osastolle, sitä mukaa kun ne valmistuu. Riippuen valmistettavien määrästä ja potilaiden tuloajoista ja kaikesta mahdollisesta, tätä vaihetta voi jatkua pitkäänkin. Esim. tänään meni kuitenkin nopsaan ja kaikki oli valmistettu ennen lounasta.

Iltapäivällä sitten on lisää valmistusta, jos sitä vielä on siis, ja farmaseutit tarkastelee uusia reseptejä läpi, että hoito-ohjelmat (regimen) on kirjattu oikein, annokset on oikein suhteessa potilaan tietoihin (pituus, paino, ikä jne). Tätä me ollaan sitten opeteltu vastakkaisessa järjestyksessä, eli vanhoista resepteista ollaan päätelty mitä syövänhoito-ohjelmaa ollaan noudatettu ja mitä siihen ohjelmaan kuuluu jne. Mielenkiintoista puuhaa. Muutenkin iltapäivällä on farmaseuteilla paljon tarkistelu ja paperihommia ja semmoista.

Farmaseutin rooli onkologian puolella on oikeestaan tarkastava suhteessa valmistukseen ja asiantuntija rooli suhteessa syöpähoidoissa käytettyihin lääkkeisiin. Eli itse valmistuksen, tarjottimien kokoamisen ja sen semmoisen tekevät tekniset työntekijät. Teknisten rooli on täällä meidän teknisiä paljon vaativampi ja vastuullisempi, mutta ehket siitäkin lisää toisella kerralla :) Farmaseutti tarkistaa kaiken joka vaiheessa, esim. steriiliin valmistus tilaan on kamera, johon tekniset näyttävät mittaamansa annokset. Asiantuntija rooli on tarkistaessa potilaiden lääkityksiä ja neuvoessa tukilääkityksiä ja keskustellessa lääkääreiden kanssa hoitokäytännöistä jne.

Tosi mielenkiintoiselta vaikuttaa, niin paljon olisi opittavaa syövän hoidosta ja lääkkeistä. Ihan oma maailmansa verrattuna muihin lääkehoitoihin. Kaikki hoidot tapahtuu sykleinä, ja sykleissä tietyt asiat pitää tapahtua tiettyyn aikaan, jotta hoito toimii. Lisäksi tarvitaan yleensä paljon tukilääkkeitä, koska soluja tappavat lääkkeet jostain syystä saa ihmisen kehon aika huonoon kuntoon. Alkaa tuntua, että kaksi viikkoa ei ole mitenkään tarpeeksi tähän aiheeseen. No pitää imeä niin paljon kuin kerkeää tässä ajassa.

Alkuviikon toinen kikkeri oli esityksen pitäminen farmaseuteille. Muuten kivahan esityksiä on pitää, mutta olin Aleksin viime viikoisen esityksen jälkeen onnistunut sen jo unohtaa ja valmistelu meni maanantaille. Ehdotin Ossille, että pitäisin esityksen joko serotoniini syndroomasta tai addiktioista (joista tein siis lopputyöni). Ossi halusi kuulla riippuvuuksista, eli siitä sitten väsäilin esityksen. Tai oikeestaan muutin seminaari esitykseni englanniksi ja muokkasin sitä. Vähensin psykologian ja neurobiologian määrää ja lisäsin kliinisen osuuden painoarvoa. Hyvä esitys siitä minusta tuli, parempi kuin minkä seminaarissa pidin :)

Mutta hölmöä nuissa on, että vaikka nyttenkin oli mukava puhua ihmisille mielenkiintoisesta aiheesta ja mukavaa oli myös nähdä, että useimpia kiinnostikin mistä olin jauhamassa, niin silti noita vaan tulee jännitettyä etukäteen. Semmoista turhaa jännitystä, tietää että menee hyvin ja että osaa asiansa, mut silti vaan ottaa turhat stressit asiasta. Menikin siis oikeestaan maanantai ja tiistai aamu stressatessa tuosta... Englannin puhuminen perustilanteissa sujuu jo ihan ok, mut kuka kumma sitä nyt menikään taas sinne esitykseensä änkäämään kymmenittäin kunnon kiemura sanoja, joita lokaalitkaan ei ihan takertelematta lausu. No skippasin osan ihan suosiolla. Muutama hyvä kysymyskin loppuun, niin perin onnistunut tilaisuus.

"Ridicule is no shame, it's just a way to eclipse hate, it's just a way to but my back straight, it's just a way to stay sane"

tiistai 31. maaliskuuta 2009

27-29032009 My Chicken burgers


Perjantaina vedettiin töissä vain puolikas päivä. Silti oli mielenkiintoinen aamupäivä, sain tehtyä leikkaussalien vanhentuneiden tsekkaukset kuntoon ja kävin myös pööpöilemässä dialyysiyksikössä. Ihan mielenkiintoinen paikka sekin. Mutta tosiaan yhden aikoihin lähdettiin töistä, käytiin lounaalla intialaisessa (5 euroo lounas, ihan jees) ja mentiin junaa odottamaan. Ei tarvinnut juosta, kaikista perinteistä ei kait tarvitse pitää kiinni.

Viikonlopun suuntana siis Waterford, Irlannin vanhin kaupunki. Etelärannikollahan se sijaitsi, joten pohjois-etelää suunnan matkustuksen iloja oli melkein tunnin odottaminen vanhalla juna-asemalla keskellä matkaa. Matkakirjanani ollut Dubliners alkoi pahasti uupumaan uusista sivuista, joten yhdeksi tavoitteeksi otin uuden matkakirjan hommaamisen.

Waterfordissa saavuttiin vielä pahasti keskeneräiselle rautatieasemalle ja hypättiin nopsaan joen ylittävän sillan yli keskustan puolelle. Oltiin varattu yöpaikka B&B:stä, ongelma tosin oli, ettei paikkaa näkynyt meidän oppaan kartassa, katosi juuri reunan yli. Tosin olin netistä katsonut, ettei matkan pitänyt olla pitkä. Muutamman pööpöily hetken ja hauskojen paikkojen, Springfield ja Cul de sac, löytämisen jälkeen löydettiin myös majapaikka. Ekaa kertaa saatiin ihan avain avain, niin omaan kuin ulko-oveenkin. Huone oli jees, kukkalakanat kuten B&B:ssä kuuluukin olla. Lykättiin lämmitys päälle ja lähdettiin etsimään keskustasta pitsaa.

Waterfordin keskusta on kohtuu pieni, mukavuus on, että paljon keskustan teitä on muutettu kävelykaduiksi. Luo mukavaa toritunnelmaa pitkin kaupunkia. Pitsapaikka löytyi, mutta hinnat oli korkeat, 15 euroa pitsasta tuntui liialta, joten katottiin take away pitsapaikkaa ja eikun vain samoissa hinnoissa sielläkin. No hintatietoisina eksyttiin sitten paikalliseen hesburgeriin, eli Supermaciin. Kanahampparia naamaan. Alkaa paikallisen kokonaisarvio valmistumaan, mut siitä sitten toisessa merkinnässä, toisena aikana.

Superin ruokien jälkeen tuumattiin tehdä baarikierros paikalllisissa. Ensimmäisenä Geoffs, ”alternative” paikaksi wikitravel sen mainitsi. No eihän se kauheen alternative ollut, mut ihan hyvää musiikkia ja mahtavasti esillä Irlantilainen pubi-ilmiö. Kadulta pubin edusta on noin 10 m leveä. No sisällä juttu on toinen, pikkuinen alku jatkuu ja levenee ja jatkuu ja jakautuu ja jatkuu ja pubin perällä on vielä beergarden, jos tila pääsisi loppumaan. Ja kadulta paikka näytti (kuten ne kaikki) pieneltä pikku paikalta...Eksyttiin istumaan muuten hienon peilin alle. Kaikki tiedätte baaripeilit missä mainostetaan jotain viskiä tai vastaavaa. No tämä oli samanlainen, mutta mainosti paikallista apteekkia :) Wizard!

Geoffsin mukavan tunnelman jälkeen siirryttiin T&H Doolansiin, jossa oli perinteistä irlantilaista musiikkia. Netissä paikka mainittiin (taas) Irlannin vanhimmaksi pubiksi (näitähän oli nähty sekä Dublinissa, että Corkissa), mutta itse paikka mainosti itseään vain Waterfordin vanhimpana. Mukava paikka tämäkin ja kyllä sitä Irlantilaista perinnemusiikkia vaan mielellään pubissa kuuntelee. Viimeisin paikka, lähimpänä B&B:tä, oli Downse's, täytin musiikiton juttelupubi. Seinillä oli jopa Luke'sin malliin kiellot kännykän käytöstä :) Jälleen perin mukava tunnelma, sopivaa puheen sorinaa. Sitten vaan sänkyyn ja nukkumaan.

Aamulla herättiin aamiaselle, jota ennen eksyin suihkuun. Ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä, suihkussa sen sijaan oli. Se toimi sähköllä. Oletettavasti vedenlämmitys siis, mutta kuitenkin, kytkimestkä käännettiin vesi päälle ja kuinka lämpimälle se haluttiin. Ihme systeemi ei voi muuta sanoa. Mutta aamiainen olikon mukava systeemi, buffetista mehua, mysliä ja jugurttia, keittiöstä tuotiin paahtiksia ja brown breadia ja otettiin tilaukset. Bacon and scrambled eggs. Hyvää oli, vaikka kahvi taisikin olla iki-Irlantilaiseen tyyliin pikakahvia. Jaksoi sillä setillä lähteä kaupunkia tutkimaan.


Noin 40 tuhannen asukaan kaupunkina Waterford on kuitenkin Irlannin 5. suurin kaupunki. Ekana eksyttiin turisti-infoon ja samoissa tiloissa olleeseen museoon. Hieno oli museo, sekoitus esillä olevia esineitä, infotauluja, audiovisuaalisia esityksiä ja koko hommaan sai selostuksen nauhurilta jota kuletti mukanaa. Ihan hyvää selitystä Irlannin historiasta sai. Waterfordin kohdalla sen verran, että viikingit perustivat sen Irlannin ensimmäiseksi kaupungiksi noin 1000, jonka jälkeen he sulautuivat paikkallisiin keltteihin. Sitten seurasikin jokuinen valloittaja eri kansojen taholta, englannin valtakautta erinäisin selkkauksin. Hyvä esitys kyllä kokonaisuudessaan, ehket paras tähän mennessä, tosin tieto ähkö rupesi pahasti tulamaan loppua kohden.

Historia oppitunnin jälkeen lähdettiin etsimään kristallia, mistä kaupunki on kuuluisa. Ensin tosin törmättiin tosi siistiin kirjakauppaa. Ja saatiin kahvia. Ja oli iso. Ja oli paljon hienoja kirjoja. Mukaan tarttui kolme opusta, sieppari ruispellossa englanniksi, Around the Ireland with a fridge ja filosofinen teos matkustamisen syistä. Niitä voi sitten junassa lueskella :).Aleksi osti mm. eurooppamatkaoppaan, reilireissua varten, josta selvisi, että Kuopiossa on maailman suurin savusauna. Enpä ollut ennen kuullutkaan. Joutuu ehket käväsemään.

Meille selvisi, että kuuluisa kristallitehtaan kierros oli tällä hetkellä kiinni, johtuen taloudellisesta tilanteesta. Lama näkyy. Joten suuntasimme paikkalisen pienemmän kristallin leikkaajan tehtaanmyymälälle. Tyyppi oli opiskellut siinä kuuluisassa ja oli itsekkin nyt tunnustettu kristallin leikkaaja. Hienoa tavaraa oli, hintaakin sitten oli. 80 euroa whiskylasista oli vähän liikaa, mutta kyllä sieltä jokunen kristallinpalanen mukaan lähti.

Käppäilessä törmäiltiin muummoassa people's parkiin, missä oli taas skedepuisto, ihan hieno ja muutenkin puisto oli mukavan oloinen, kyllähän tuolla aikaansa viettäisi auringossa köllötellen. Iltapäivän päätteeksi suunnattiin taidegalleriaan, jossa oli esillä kerrosmaaluksilla tehtyjä kulmikkaita kirkkokuvia yhdistettynä reliefimäiseen paksuun öljymaalitekstuuriin. Osa oli hienoja, osa vähän viimeistelemättömiä. Yksi taulu oli kiehtova. Kaukaa minusta näyttelyn hienoin, läheltä huomio keskittyi lyijykynän jälkiin ja muihin apuviivoihin näin ollen näyttelyn ikävimmän näköisiä teoksia. Sinänsä hienoa. Joissain oli maalia niin paksut kerrokset, että en ihmettilisi jos jossain välissä rapisisi osa pois. Sen ajan murhe.

Ostoksen B&B ja ruokaa metsästämään. Mentiin Sumatraan. Saatiin kanafileburilainen briellä ja Aleksille pinaattipastaa. Hyvää oli. Aleksi kehui parhaaksi ruoakseen reissulla. Oma burilaiseni ei siihen ihan yltänyt, vaikka herkkua olikin. Sitten Geoffsiin muutamille, soittivat Jack Whiten toisen bändin, jonka nimeä en nyt muista, kaksi levyä läpi. Pikku hiljaa alkoi varmistua edellisiltana noussut epäilyt, että suuren yliopiston puuttuessa kaupungissa oli lähinnä 30 hujakoilla olevia töissä käyviä ja teinejä. Oman ikäinen populaatio oli niin vähissä, että ihan ihmetytti. Geoffsista perinteistä irlantilaista kuuntelemaan T&H Doolansiin. Tosi vakuuttava banjisti oli siellä, sai Aleksinkin vakuutettua banjon mahtavuudesta :)

Seuraavana aamuna nukuttiin pommiin. Oltiin unohdettu kokonaan kellojen siirtäminen, joten kokki sai odotella meitä tunnin ylimääräistä. Itsehän ei huomattu mitään ennen kuin meille asiasta mainittiin. Hyvä että mainittiin, oltas aika nätisti junasta myöhästytty. No syötiin rauhassa aamiainen, pakkailtiin kamppeet ja jalkauduttiin. Mentiin keskiaikaiseen torniin, joka seisoo Queasin päässä. Erittäin hieno paikka, harmi että muu varustus on purettu pois kaupungin ympäriltä. Torinissa oli hauskoja yksityiskohtia, kuten tarkoituksella erikokoiset askeleet, jotta kiireella tuleva vihollinen niihin kompastuu, myötäpäivään ne myös kääntyivät, jossa alhaalta tulavan vihollisen miekankäyttö oli rajoittunut. Tasanteiden sisäänkäynnit olivat myös madallettuja, jotta vihulainen kumartuu sisään tullessaan, paljastaa täten niskansa ja menettää samalla päänsä puollustajien huitoessa miekkallaan. Paikalla oli myös filmipätkiä, joissa kerrottiin vähän muurien rakentamisessa, puollustusten suunnittelusta ja erillaisten yksityiskkohtien tarkoituksesta. Ihan mukava nähtävyys, halpa kuin mikä vielä :) Ja alla olevassa kuvass mie olen keskiaikaisessa vessassa, olivat osanneet arvostaa näkymiä jo silloin, mukava tähystelyaukko oli siihen jätetty.


Siitä sitten tarvottiinkin junalle, pohjois-etelä taas, ja tässä tätä nyt sitten kirjoittelen. Heustonin kautta taas koukattiin ja yllärinä otin paikallisesta Hesestä kanahampurilaisen.

Kokonaisuutenaan taas mukava kaupunkin, tosi hyvä historian kannalta, museokierros oli tosi hyvä. Kaipaamaan jäi kyllä opiskelijoita, kyllä ne vaan tuo kaupunkiin semmoista tunnelmaa, josta ite tykkää. Kaippa sitä ikäistään seuraa kaipaa. Niin pääsin muuten lakkeineni ja takkeineni paikalliseksi legendaksi. Näin ainakin paikallisen teinin huuteluiden mukaan. Että silleen.

”So many times I wonder where I've gone, and how I find my way back in”

torstai 26. maaliskuuta 2009

26032009 My Theatre


Tällä viikolla on pitänyt tapahtua jotain aina huomenna, joten olen lykännyt kirjoittelua, mut ei kait sitä nyt sitten mitään tapahdu (paitsi ehket sitten huomenna). Eli lautaa odotellaan.

Ongelmana on enää kuljetusyhtiö. Eivät saa pakettia kuljeteltua, kun ei olla heidän Tullamoressa olo aikanaan oikein kotona (töissä siis ollaan) ja me ei oikein matkusteta mitenkään Athloneen. No koitettiin sitten että töihin toisivat paketin, mut jostain syystä tänään eivät sitä tuoneet. Huoh. Odottavan aika on pitkä ja muita tilanteeseen sopivia sanontoja.

Töistä sitten vähän. Jännittävin tapahtuma tältä viikolta oli teatterissa käynti. Eli siis leikkaussaleissa. Tehtiin farmasian huonoja hommia, vanhenemispäivien tarkastamista ampulleista, mut se ei haitannut, kun näki yhden puolen lisää sairaalan toiminnasta. Ensin pööpöiltiin tyhjissä saleissa, mutta viimeisessä salissa, missä kävin oli leikkaus menossa. Jossain umpilisäkkeen lähellä ne seikkaili, mutta jos oikein ymmärsin, niin sitä ne ei kuitankaan leikanneet. Siistiä oli kuitenkin, kameran avulla kaasulla täytettyä potilasta leikkailivat.

Mut hienointahan suinkaan ei ollut teatterit tai muut, vaan se että sai pööpöillää scrubsit päällä :) Scrubsien väri on joko Turk-turkoosi tai violetti. No harmillisesti ne violetit meille tietty tuli sitten päälle. Kuulema näytettiin typeriltä niissä... No ei siinä mitään.

Kokonaisuutena teatteri oli paljon rennonpi paikka kuin mitä ennakkoon luulin. Ongelmaksi tulikin nyt sitten se, että yksi sali jäi ajan puutteessa tekemättä ja sitä ei olla saatu tehtyä nyt loppu viikollakaan... Huomenna ehket...

No Huomenna tehdään vain puolikas päivä ja suunnataan kohti Waterfordia, Irlannin 5. suurin ja vanhin kaupunki. Viikongit joskus aikoinaan perustaneet. Alunperinhän suunnitelma oli mennä katsomaan mahtavaa Irkkubändiä nimeltä Fight Like Apes, mutta liput oli menneet joskus helmikuussa... Että olisi pitänyt ostaa ne ennen kuin kuultiinkaan koko bändistä. En näin suosituksi bändiä arvannut. Kaiken hyvän lisäksi tämä oli niiden ainut Irlannin keikka meidän täällä olon aikana. No ei maha mitään.

Seuraavaksi suunnitteilla oli sitten Sligo pohjoisessa. Mutta se kaatui sitten juna-aikatauluihin. Luulin että täältä pääsisi suoraan Sligoon, mutt luulin väärin. Pitäs mennä Dublinin kautta ja aikaa kuluisi 7-8 h... Huoh. No Sligo vaihtui sitten Waterfordiksi eilen, nyt on huoneet Guesthousesta varattu ja juna-aikataulun varmistan tämän tekstin jälkeen. Huomenna siis menoksi ja sunnuntaina takas.

Ois tietty voinut jäädä Tullamoreenkin, mutta jotenkin tuntuu, että osittain pitääkin nyt matkustaa :) Ja aina on ollut mukava uuteen paikkaan tutustua, enkä usko, että Waterfordkaan pettymystä tuottaa. Kristalli on sen paikan erikoisuus, eli jos on kristalli matkamuisto toiveita, ne kannattaa esittää nyt.

"Hey, you, have some grace, you're driving miss Daisy all over the place"

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

21-22032009 My Grand Slam


Lauantai aamuna taas aikainen heräty, näistä on tullut tapa. Oltiin reissuun lähdössä Joanin (chief pharmacist aka apteekkari) kanssa. Tarkoituksena kävästä Midlandsien nähtävyyksillä, minne ilman autoa vähän hankala päästä. Muutama perus nähtävyys ja muutama vähän oudompi.

Matka alkoi jo kiintoisasti, kun jututimme Joanin kaveria, jolle Joan antoi kyydin kotipaikkakunnalleen, joka oli järjestämässä Afganistanin vaaleja. Kohtuullisen jännää puuhaa, kaikkea muulien palkkaamisesta (lippuja kantamaan) ja vaalien edes kohtuullisen rehellisyyden turvaamiseen. No kun hänet oltiin heitetty kotia suunnattiin Locken vanhaan tislaamoon Kilbegganissa. Maailman vanhimmaksi viralliseksi viskitislaamoksi taisi itsensä mainita ja nykyään Kilbeggan kuuluu viimeiseen Irlantilais omistuksessa olevaan viskiä tislaavaan yritykseen. Kaikki muut, kuten Dew, omistaa joku iso kansainvälinen firma (kuten myös oluen panimot). Eli ihan Irlantilaisen irlantilaisen viskin juurilla oltiin.

Viskin teostahan oltiin jo opittu ekana viikonloppuna Tullamore Dew heritage keskuksessa, nyt homman selostus saatiin lukea suomeksi (niin suomeksi) ja lisäksi nähtiin kaikki välineet mitä oltiin käytetty. Hieno paikka, antaa oikeat mittasuhteet siihenkin puuhaan (nykyään varmasti vielä suurempaa puuhaa, sitä selvittämään sitten Jamessonilla, kunhan sinne keretään). Lisäksi kierroksella muistettin mainita kaikki keinot, millä työntekijät olivat pöllineet tuotosta prosessin eri vaiheissa. Mukaan tartui myös pullollinen Locken single maltia.

Tislaamon maistiaisten jälkeen suunnattiin Belvederen kartanoon. Tai siis eihän se kartano ollut, vaivainen kolmekerroksien metsästysmaja. Lintujen metsästykseen. Paikka oli upeasti järven rannassa upeissa maisemissa. Paikalliset käyttävät alueita juoksemiseen ja ulkoiluun, mutta paikalla järjestetään myös kesätapahtumia, kuten musiikkia ja lasten päiviä. Historiaa paikkaan liittyi aika kivasti. Esimerkkeinä mainittakoon, että Everestin valloittaja, joka sai aikaan Jeti huhuja himalajalla aikoinaan omisti kyseisen pahaisen metsästysmajan. Samoin yksi omistaja rakensi alueelle parikymmen metrisen muurin, estääkseen vaimoaan näkemästä veljensä taloon. Muuria kutsutaankin mustasukkaisuus muuriksi. Itse talossa esiteltiin ensin palvelusväen tiloja, joista sitten siirryttiin herrasväen tiloihin. Muutos oli dramaattinen. Entistys oli ehtinyt vasta kahteen alempaan kerrokseen, mutta hienoa nähtävää se oli. Ei haittaisi tämmöisestä mökistä katsella järvimaisemaa, laahustella suurilla tiluksilla ja rentoutua puutarhan varjoissa. Niin alueeseen tosiaan kuului hieno puutarha (tai kesällä kait se ois hieno:)), jossa pitäisi olla kasveja himalajalta asti eri penkkeinä. Hieno kurkistus paremman luokan elämään 1800 ja 1900-luvuilla. Paikalla oli myös lapsille (ja meille muille lapsenmielisille) Narnia viitauksia, kuten kuuluisa lamppu.



Sitten suunnattiin läpi Joanin kotiseutujen ja matkalla tuli vastaan vaikka mitä. Pysähdyttiin kuitenkin Mullingarin katetraalissa. Ja olihan se hieno, ei voi muuta sanoa. Paljon yksytyiskohtia ja kaikkea pientä ihasteltavaa. Joku teini-ikäinen poika harjoitteli uruilla soittamista, mikä kuullosti välistä hienolta, välistä harjoittelulta :)


Sitten seurasikin pitkähkö ajeskelu, kun etsimme seuraavaa kohdettamme. Mäkien ja monien pikku kylien jälkeen selvisimme Arignan hiilikaivoksille. Ylhäällä oli erittäin hienot maisemat Irlannin maaseutuun. Kierroksen ohjaajana oli entinen kaivosmies ja hänen juttunsa olivat yli puolet kierroksen viehätystä. Ihan kovaa puuhaa tuo hiilen kaivaminen, varsinkin kun ei kovin kummoiset välineet ole olleet. Hiilikerrokset olivat noin 60 cm korkuisia, joten tunnelit joissa niitä louhittiin, olivat suunnilleen samaa luokkaa. Eli mies hakkasi sitä hakulla/sähköhakulla kylellään märässä ja kylmässä maaten. Sitten tuli toinen mies ja lapioi kamat keskuskäytävälle, sitten joku lapioi ne kärryyn ja kärräsi vuoren juurelle. Tämä siis päivä vuorossa. Yöllä sitten räjäytetliin tunnelit seuraavaa päivää varten ja korvattiin osa hakatusta hiilestä kivimassalla. Näin homma eteni sykleissä. Hieno reissu, vielä syvemmälle kun olisi päässyt niin hieno olisi ollut, nyt oltiin pintakerroksissa (joissa tosin paras hiilikin oli ollut).



Kaivoksen jälkeen suunnattiin Lough Keyn puistoon. Kuten etsiessä kaivoksia, tässäkin ajeltiin muutamaan otteeseen harhaan ja pööpöiltiin autolla ympäriinsä. Lopultahan se kuitenkin löytyi. Hienoja maisemia, tarinaa paikalla olleesta kartanosta ja järven keskellä olevasta linnasta. Maisemat oli hyvät, tarina vähän väännetty. Ja ehket rupesi olemaan jo hiukan väsähtänyt olokin. Jälleen paikalla olisi ollut paljon muutakin tehtävää ja olisikin upea paikka viettää päivää vähän liikkuen luonnossa ja ilmapiiristä nauttien. Alla olevasta kuvasta muuten voi tarkkaan katsomalla erottaa tuulivoimalat, jotka olivat kaivoksen lähellä, jos haluaa vähän matkojen mittasuhteita tuumailla.

Sitten olikin aika kuumeisen pubin metsästyksen. Irlanti - Wales rugbymatsi oli meneillään. Kyseessä oli ratkaisu matsi Six Nations Cupissa. Muutaman tupaten täynnä olevan baarin jälkeen päädyimme ei ihan niin täynnä olevaan, jossa mahduttiin istumaan ja saatiin tilattua viereisestä ravintolasta kiinalaista ruoaksi (baarin menussa ei ollut kasvisvaihtoehtoja). Sitten vain tuopit ruoan kaveriksi ja matsia seuraamaan. Ja että oliko jännä matsi. Eka puoliaika oli pisteköyhä, Wales johti sen jälkeen 0 - 6. Mutta Irlanti tuli toiselle jaksolle vahvasti vetäisten alkuun kaksi perin hienoa juoksua ja niiden perään potkumaalit. Selkeään 14 - 6 johtoon siis pääsivät. Sitten oli tasaisempaa vääntöä, hiukan Walesin ylivoimalla. Wales tekikin kolme potkumaalia, viimeisen viisi minuuttia ennen loppua, mennen johtoon 14 - 15. Siitä alkoi Irlannin kova rutistus, mikä laahasi Walesin yhtä kovaan puollustukseen. Irlanti sai kuitenkin runnottua täpärästi potkumaalin viimeisellä minuutilla. Viimeisillä sekunneilla Wales sai vielä rangastuspotkun, mutta sen mennessä huti samalla sekunnilla ajan loppuessa, räjähti baari hurjiin suosion osoituksiin. Mahtava tunnelma!

Päihittämällä Walesin 17 - 15 Irlanti voitti sekä six nationsin, sekä triple crownin, eli voitti turnauksen aikana kaikki neljä rugbyn kuningasmaata (Irlanti, Wales, Skotlanti ja Englanti). Tätä temppua Irlanti ei ollut tehnyt 61 vuoteen. Tapahtumaa voi verrata Suomen MM-kultaan -95. Ja niin pystyi juhlintaakin :) Joan heitti meidät pelin jälkeen Tullamoreen, jossa jätettiin romppeet Elainen kämpille ja suunnattiin keskustan pubiin todistamaan juhlintaa. Tunnelma oli katossa, paikka täynnä, kaikialla soi Irlantilaulut ja kaikki olivat mitä parhaimmalla tuulella. Alakerrassa oli vielä bändi soittamassa, soittivat Dylanin Hurriganen kokonaan, ja ihmiset tanssivat pubinkin puolella pöydillä ja halailivat toisiaan. :) Tietää seuraavan viikon kuumimman puheenaiheen.

Tänään löhöttiinkin sitten leffan ääressä, kun oltiin eka pitkään koisittu. Leffana the Field. Päähenkilö tulee siinä hulluksi, kun hänen elämäntyönään oleva pelto meinaa mennä vieraisiin käsiin. Siitä saadaan aikaan kilpailijan murha ja oman pojan kuoleman aiheittaminen, kun hän ei haluakaan jatkaa isänsä pelto hulluutta. Elokuva käsittelee peruna nälänhädän jälkeistä aikaa ja on vakuuttava kuvaus syrjäisen kansan luonteesta. Tulee mieleen sotaerakko (jos ette ole katsoneet, niin katsokaa, suomalainen klassikko), ei niinkään juonelta, vaan tunnelmaltaan ja kerronnaltaan. Ihan katsottavaa tavaraa, muutama aika mahtava kohtaus sekaan eksynyt, selvää klassikko tavaraa :)

"Let's get lost, me and you, an ocean and a rock is nothing to me"

perjantai 20. maaliskuuta 2009

20032009 My Coffee, Coffee, Coffee


Moi. Olen Ollie. Olen kofeiiniaddikti.

Rantätään sitten vähän kahvista. Eli jostain selittämättömästä syystä Irlannissa juodaan pikakahvia. Kotona ja töissä. Ymmärtäis, jos esim. ei jois kahvia kuin silloin tällöin, kuten Elaine, että jois pikaa sitten kun jois. Mut kun oikeesti ei oikein muuta ole tarjolla. Esimerkkiksi töissä on kahviaddikteja ihan reilulla kädellä, vähintään yhtä paljon kuin teestejä (tee maa kuitenkin noin pohjimmiltaa), niin voisi luulla, että uuttaisivat jonkun pannullisen mielummin kuin tarjoaisivat kymmenille, ellei sadoille, pikajauhoja kuumaan veteen sekoitettavaksi. Mut kun ei. Ja kotonakaan ei kukaan uuttele kahviaa, ellei ole kahvisnobi.

Hyvää kahvia saa kahviloista.

Mutta meitä rupes pännimään kuukauden pikakahvin juonti (pienille oikean kahvin keitailla viikonloppuisin), joten päätettiin ostaa ranskalainen pressipannu (semmoinen mäntä systeemi). Tai Alex sen osti, mulla löytyy vastaava (isompi tosi) jo suomenmaalta. Ja sitten ostettiin siihen kunnon jauhoja. Vastajauhettua tumminta paahtoa mitä löytyi kahvipaikasta. Tummaa kun mikä. Elaine oli ihan tyrmistynyt kun keiteltiin sillä sumpit. Sen verran vahvaa tuli. Mut hyvää. Tosi hyvää. Ja vahvaa. Ja ei pikaa.

"Who gives a fuck about an oxford comma?"

PS. Otsikon selvästä Gilmoren tytöt viittauksesta (hävetkää, jos että sitä tajunneet...:)) saadaan sopiava viite siihen, että voi mainita Aleksin ohjaajassa olevan perin Lorelai-maisia piirteitä...

torstai 19. maaliskuuta 2009

19032009 My Packbag


Alku-, eiku, loppuviikko mennyt töissä ihan mielenkiintoisesti. Ossi on nyt lomalla ja ensi viikon konfrenssissa barcelonassa, niin olen tämän jaa ensi viikon kyyläämässä mitä Kati tekee. Kati siis tuuraa Ossin osastot.

Eilinen ja tämä päivä menneetkin sitten osastolla tsekkaillessa potilaiden lääkityksiä. Vähän paremmin aikaa kuin Ossin kanssa on mullakin tutustua potilaiden tietoihin. Ja onhan niissä lääkityksissä säädettävää, joka toisella potilaalla jotain pientä ja aina välistä jotain isompaa. Tänään oli taas yhdellä SSRI ja tramadol plus kaksi hypnoottia plus anxiolyytti plus neurolepti... Voihan siinä vähän väsy tulla. Tramadolille pikavaihto paremmin sopivaan kovaan kipulääkkeeseen ja hypnootti/anxiolyytti kuorman arviointi medical tohtorin arvioitavaksi.

Eli mielenkiintoista on ollut työrintamalla. Mukavaa puuhaahan tuo on. Ja kai meistä joskus jotain hyötyäkin on, ei ainavaan olla sekoittamassa pakkaa turhaan :)

Semmoisen sitten tein, että hommasin rinkan. Jotta saa teidän tuliaiset Suomeen tuotua... Semmoinen city matkaaja rinkka. Eli on irrotettava pikkureppu siinä kylessä kiinni, kantoleivekkeet saa laitettua suojan taakse (lentomatkan ajaksi), mukana on pohjasta tuleva sateen suoja, organnisoija sisällä, kompassi... kaikkee. Hieno on :)

Tänään sitten suunnattiin kahdeksan aikaan Kellysin pubiin. Livemusiikkia piti olla. No sehän alkoikin sitten vasta kymmeneltä. Juotiin yhet, ihasteltiin paikan tunnelmaa (apteekin ja pubin sekoitus tuli mieleen, perin hieno paikka, tosi mukavan oloinen, vois tuolla kattoo Irlanti - Wales rugby matsin lauantaina) ja lähettiin kotia...

"Tie me up with jackets and fumicate my room, it smells like socks and tastes like apple snaps, but you can live there too"