Kiireinen työviikko ollut, tai, että on työt päässeet kotiin asti kulkemaan. Siitä syystä viikonlopun blogimerkintä tuli vasta eilen ja tämäkin tulloo nyt tännään. Aloitetaan alusta, eli maanantaista.
Onkologiaa, eli vapaasti suomennettuna syöpäoppia. Sitä siis edessä kaksi viikkoa. Perin lyhyt aika tutustua niinkin hurjan laajaan asiaa, varsinkin kun siihen kuuluu tietopuolen lisäksi lääkkeenvalmistusta. Onkologian (ja hematologian) puoli on oikeestaan ihan erillinen yksikkö farmasiasta. Tilaukset menee eri reittiä, tavara kyllä tulee samaa rataa, mutta muuten toiminta on perin erillaista. Kokeilenpa kuvailla peruspäivän.
Aamulla on yleensä vähän hiljaisempaa, joten laitetaan valmiiksi seuraavan päivän valmistettavia solusalpaaja ym. syöpähoitoja, jotta ne voidaan sitten nopeasti valmistaa seuraavana päivänä. Tämä käsittää siis potilastietojen ja reseptien perusteella sen katsomista, keille potilaille on suunniteltu hoitoja seuraavalle päivälle. Tämä prosessi voi olla muutamankin päivän edellä. Valmiiksi laitetaan tarvittavat lääkeaineet, apuaineet, ruiskut, neulat ja muut valmistuksessa tarvittavat. Nämä kaikki tarjottimelle valmistusta odottamaan. Tätä ollaan tehty jonkin verran.
Sitten pikku hiljaa alkaa potilaita tulemaan hoitoon, heiltä otetaan veret ja kun labrat tulee takaisin onkologian osasto soittelee vihreetä valoa itse kellekin potilaalle, joiden lääkkeet sitten valmistetaan steriilisti isolaattorissa, eli steriilissä kaapissa, mikä on suljettu systeemi ja jonne kurkotellaan sellaisilla seinässä olevilla hanskoilla. Ootte nähneet niitä leffoissa. Tarkoitus on siis suojata sekä lääkettä mikrobeilta, että valmistajaa lääkkeiltä. Valmiit tuoteet roudataan sitten hoito-osastolle, sitä mukaa kun ne valmistuu. Riippuen valmistettavien määrästä ja potilaiden tuloajoista ja kaikesta mahdollisesta, tätä vaihetta voi jatkua pitkäänkin. Esim. tänään meni kuitenkin nopsaan ja kaikki oli valmistettu ennen lounasta.
Iltapäivällä sitten on lisää valmistusta, jos sitä vielä on siis, ja farmaseutit tarkastelee uusia reseptejä läpi, että hoito-ohjelmat (regimen) on kirjattu oikein, annokset on oikein suhteessa potilaan tietoihin (pituus, paino, ikä jne). Tätä me ollaan sitten opeteltu vastakkaisessa järjestyksessä, eli vanhoista resepteista ollaan päätelty mitä syövänhoito-ohjelmaa ollaan noudatettu ja mitä siihen ohjelmaan kuuluu jne. Mielenkiintoista puuhaa. Muutenkin iltapäivällä on farmaseuteilla paljon tarkistelu ja paperihommia ja semmoista.
Farmaseutin rooli onkologian puolella on oikeestaan tarkastava suhteessa valmistukseen ja asiantuntija rooli suhteessa syöpähoidoissa käytettyihin lääkkeisiin. Eli itse valmistuksen, tarjottimien kokoamisen ja sen semmoisen tekevät tekniset työntekijät. Teknisten rooli on täällä meidän teknisiä paljon vaativampi ja vastuullisempi, mutta ehket siitäkin lisää toisella kerralla :) Farmaseutti tarkistaa kaiken joka vaiheessa, esim. steriiliin valmistus tilaan on kamera, johon tekniset näyttävät mittaamansa annokset. Asiantuntija rooli on tarkistaessa potilaiden lääkityksiä ja neuvoessa tukilääkityksiä ja keskustellessa lääkääreiden kanssa hoitokäytännöistä jne.
Tosi mielenkiintoiselta vaikuttaa, niin paljon olisi opittavaa syövän hoidosta ja lääkkeistä. Ihan oma maailmansa verrattuna muihin lääkehoitoihin. Kaikki hoidot tapahtuu sykleinä, ja sykleissä tietyt asiat pitää tapahtua tiettyyn aikaan, jotta hoito toimii. Lisäksi tarvitaan yleensä paljon tukilääkkeitä, koska soluja tappavat lääkkeet jostain syystä saa ihmisen kehon aika huonoon kuntoon. Alkaa tuntua, että kaksi viikkoa ei ole mitenkään tarpeeksi tähän aiheeseen. No pitää imeä niin paljon kuin kerkeää tässä ajassa.
Alkuviikon toinen kikkeri oli esityksen pitäminen farmaseuteille. Muuten kivahan esityksiä on pitää, mutta olin Aleksin viime viikoisen esityksen jälkeen onnistunut sen jo unohtaa ja valmistelu meni maanantaille. Ehdotin Ossille, että pitäisin esityksen joko serotoniini syndroomasta tai addiktioista (joista tein siis lopputyöni). Ossi halusi kuulla riippuvuuksista, eli siitä sitten väsäilin esityksen. Tai oikeestaan muutin seminaari esitykseni englanniksi ja muokkasin sitä. Vähensin psykologian ja neurobiologian määrää ja lisäsin kliinisen osuuden painoarvoa. Hyvä esitys siitä minusta tuli, parempi kuin minkä seminaarissa pidin :)
Mutta hölmöä nuissa on, että vaikka nyttenkin oli mukava puhua ihmisille mielenkiintoisesta aiheesta ja mukavaa oli myös nähdä, että useimpia kiinnostikin mistä olin jauhamassa, niin silti noita vaan tulee jännitettyä etukäteen. Semmoista turhaa jännitystä, tietää että menee hyvin ja että osaa asiansa, mut silti vaan ottaa turhat stressit asiasta. Menikin siis oikeestaan maanantai ja tiistai aamu stressatessa tuosta... Englannin puhuminen perustilanteissa sujuu jo ihan ok, mut kuka kumma sitä nyt menikään taas sinne esitykseensä änkäämään kymmenittäin kunnon kiemura sanoja, joita lokaalitkaan ei ihan takertelematta lausu. No skippasin osan ihan suosiolla. Muutama hyvä kysymyskin loppuun, niin perin onnistunut tilaisuus.
"Ridicule is no shame, it's just a way to eclipse hate, it's just a way to but my back straight, it's just a way to stay sane"
Aika samanlaiselta tuo syöpäosastolla työskenteleminen kuulostaa kuin Suomessa paitsi isona erona se, että farmaseutti valmistaa lääkkeet ja työskentelee iltapäivällä tuli takapuolen alla. Se on vähän tyhmää, ettei sytostaatteja voida antaa ennen verikokeiden tuloksia ja verikokeita saa odotella kumminkin aina. Ja kun niitä sytostaatteja ei voi tilatakaan ennen verikokeiden tuloksia.. Sen takia iltapäivät on tosi kiireisiä. Ja tosiaan ainakin lasten syövillä farmaseutti laittaa kaikki lääkkeet ja infuusiot käyttökuntoon. Suapi ainakin tehä töitä siinä. Siinä saa olla aika kokenut ja hyvän organisaation omaava farmaseutti, että pystyy siihen. Oikeasti on rankkaa työtä. Eipä mulla muuta:)
VastaaPoista