keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

11032009 My Green


Viikko puolessa. Vähän muutoksia suunnitelmiin, ei lähdetäkkään UK:n puolelle ensi viikonloppuna. Suunnaksi otetaan etelä, tarkemmin Cork. Toisiksi suurin kaupunki joka on kapinallisen maineessa. Siellä siis viikonloppu, maanantai ja St.Patrickin päivä. Toivottavasti on hieno paraati, en muista muuta kuin sotilas sellaisiin joskus itse osallistuneeni...

Alku viikko mennyt Ossin kanssa tuumaillessa. Ei mitään ihmeempää. Paitsi tiistaina Ossi oli poissa koko päivän, joten löyttäännyin Aleksin ja hänen ohjaajansa seuraan. Käytiin Aleksin kanssa kattoo itsenäisesti yhen alkkis potilaan hoitohistoria ja tuumattiin lääkehoitoa, jossa oli ehket liikaa bentsoja. Iltapäivällä kävästiin, myös tarkastamassa Eilis (ohjaaja) potilaat läpi, että oliko mitään uutta. Ei ollut, mutta itsenäiset potilaskontaktit oli tosi jees.

Viime viikolla tuli paketti Kanadasta. Voitin blogikisan tuossa aijemmin. Alkuviikosta valmistinkin sitten palkintoni. Hyytelöä. Vihreetä lime hyytelöä. Aika äklöä oli. Mut kait tuosta vois tehä jellyshotteja, vois toimia paremmin. Mut paketti oli kyllä tosi mukava taas saada. Mistä tuli mieleen, että vois saada ne postikortit matkaan kohta puoleen :D

Herkkulinjalla jatkaakseni, ostettin tänään vanilja-toffee reilun kaupan jäätelöä. Ben & Jerry's. Oli kunnon klönttejä toffee crunchia. Hyvää, ei turhaan kehuttua.

Eli oikeestaan ei suurempia alkuviikkoon. Corkin matkaa tässä suunnitellut ja tuumailut tulisiko sitä sairaaksi vai ei, ei oikein osaa kroppa päättää. Jos miusta kiinni niin ei :)

"I'm fearful, I'm fearful, I'm fearful of flying and flying is fearful of me"

maanantai 9. maaliskuuta 2009

06-09032009 My Ted



Ei kyse ei ole sairaalan lakimiehestä, vaan harmaapäisestä kaverista Graggy Islandilla, mutta palataan siihen myöhemmin. Aloitetaan alusta.

Eli perjantai. Ensinnäkin töistä hiukan. Oisin oli kokouksessa, joten olin Kathreenin (Kati) mukana. Kati on uusi täällä, mikä oli hyvä, koska tahti oli Ossia hitaampi, eli minäkin pysyin paremmin mukana ja kerkesin tsekkailla asioita. Oikeastaan kerettiin kattoo vain yksi sisään otettu potilas, mutta se katsottiinkin huolella ja tehtiin muutamia muutoksia. Ei mitään hirmu erikoista, mutta itse pääsi/kerkesi osallistumaan enemmän.

Perjantaina lähettiin aikaisemmin töistä, jotta keretäis junaan. Käytiin kaupassa matkalla, mikä osottautui erittäin hölmöksi tempuksi, Nälkä se vaan teettää kaikkea. Eli myöhästyttiin junasta muutamalla minuutilla. No eihän siinä kuin odottelemaan pubiin seuraavaa.

Matkalla piti vaihtaa junaa Athlonessa, joka oli vähän jännä, kun ei nähty konduktoori (ei yleensä ole junissa, vaan lippu tarkastetaan asemalla, mutta ei tänään) ja saatu varmistettua. No onneksi junaa piti vaihtaa ja hypättiiin oikealla asemalla pois. Galwayhin päästiin myöhään, mutta sentään ruokaa saaneina.

Heti kättelyssä Galway vaikutti tosi mukavalta. Heti juna-aseman edessä oli keskuspuisto, jossa oli mahtavia spotteja skeittaukseen (ja porukka olikin siellä rullaamassa) , joka jatkui värikkäälle kävelykadulle, jonka varrella meidän hostelli oli. Kävelykatu oli todella eläväinen bongon soittajineen, kuppiloineen jaa putiikkeineen. Todella hyvä ensivaikutelma. Tuli mieleen Suomen pienet suuret opiskelija kaupungit Jyväskylä ja Tampere.

Hostellin jälkeen lähdettiinkin ruokaa metsästämään. Kyseltiin kasvisruokapaikkaa hostellista ja itsekkin ituhippi vastaanottohenkilö ohjasi meidät ranskalaiseen bristoon, jossa soi reggai (vaihtui pianon soitoksi myöhemmin, kun joku rupesi sitä soittamaan) ja aterioihin kuului lasi viiniä. Todella mukava paikka, hyvä tunnelma ja hyvää ruokaa. Ja suosittukin, hiukan meidän saapumisen jälkeen tyhjät pöydät rupesivat olemaan uhanalainen laji, hyvä ajoitus siis. Molemmat otettiin leivän päällä tarjoiltavaa tavaraa, Aleksi juustoa ja minä gallialaisen setin (aurinkokuivattuja ja normitomaatteja, yrttejä ja semmoista). Hyvää oli.

Bristoilun jälkeen sitten baarikierrokselle. Ensin blue note, jonka piti olla jazz paikka. No ei ainakaan silloin ollut, vaan hirvee jyske vaan soi. Sitten Kings head, missä oli live musiikkia. Sitä odotettiin tovi (noin tunnin myöhässä aloittivat) ja odotusta ei palkittu, kun keski-ikäinen bändi soitti covereita laiskalla otteella. Taitoa kyllä oli, mutta intoa ei, niin laimeeta oli.

Kuninkaan pään (saanut nimensä jonkun kruunupään mestaamisesta, olikohan se mestattu tuolla paikalla, vai pää tuotu tuonne tai jotain yhtä mukavaa) siirryttiin meidän hostellin vastapäätä olevaan Quaysiin (Kiis). Sieltä löytyi perin hyvä bändi. Vieläkin covereita, mutta intoa oli enemmän ja biisit kolahti paremmin. Setistä löytyi mm. Clashiä, Who:ta, biisi Santa cruzin skedeleffasta (Uprising) jonka nimeä en muista... Hyvä setti kuitenkin. Paikka oli tupaten täynnä, mutta erittäin mukava silti. Paljon eri tasoissa olevia tasanteita ja monta tiskiä, joten porukka oli tasaisesti jakaantunut ja erittäin myöhässä tulleenakin pääsi istumapaikalle bändiä tsiikailemaan. Mukava opiskelijakaupungin tuntu oli myös yleisössä.

Bändin lopeteltua 12 jälkeen suunnattiin ylös. Huoneesta (4 hengen) löytyi aamulla espanjalaisiksi selvinnyt pariskunta. No heräteltiin tullessa heidät ja koitettiin itse nukkua. Melu oli kohtuullisen kova. Ensin laulantaa ja muuta elämää Quaesista ja kävelykadulta, sen tauottua tosi äänekkäät loki ja kokemuksen kruunuksi katujen puhdistusautot. Sitten joutikin herätä. Ite kuuntelin koko yön musiikkia nappikuulokkeilla blogatakseni äänet, mutta esim. Aleksilla ei tälläistä iloa ollut.

No aamulla vähän small talkia, pikainen suihku ja aamiainen (vaaleeta leipää hillolla, täyttävää) ja rynnistys bussiin. Matkan suunta oli siis Aran Islands ja atlantin valtameren ihmettely. No peppumme alas saatuamme takanamme olevalta penkiltä alkoi kuulua selvää suomea. 6 henkinen seurue, 2 Galwayssa opiskelevaa ja 4 heitä moikkaamaan tullutta. No siinä vähän juteltiin matkalla niitä näitä. Linkki vei lautalle, joka osoittautuikin aikamoiseksi huvipuisto ajeluksi :) Paattikeikkasi ihan kunnolla ja puolet porukasta tuli pahoinvoivaksi. Itselle homma oli lähinnä hauskaa, kävin kannellakin heiluntaa tuumaamassa. Hyvää menoa kyllä.

Saarelle päästiin niin heti tuli vastaan Graggy Island kyltti. Paikalla oli siis Father Ted festarit. Tietämättömille kerrottakoon, että kyseessä on klassikkosarja 90-luvulta. Kertoo siis irlantilaisita papeista pienellä saarella atlantilla. Mahtava sarja. Sitä siis ensimmäisenä kattomaan. Suomalaiset eivät olleet sarjaan tutustuneet, joten eivät pitkään viihtyneet vaan vuokrasivat pyörät ja lähtivät kiertämään saarta. Hiukan olivat ihmetelleet nunnien ja pappien määrää lautalla :)

No tapahtumassa oli tärkeimmät pointit sarjasta, holy stone, perävaunu, teetä tarjoileva talonhoitaja jne. Myös sää ja saari loivat tunnelmaa hyvin. Tälläiseksi Irlannin kuvittelin ennen matkaa, juurikin Father Tedin ja muiden ohjelmien pohjalta. Tapahtumassa oli hauska tunnelma, johon olisi varmasti päässyt paremmin mukaan, jos olisi ollut koko tapahtuman ajan saarella. Mutta kun ei oltu. (Feck!) Ruoan, teen ja yleisen ihmettelyn jälkeen päätettiin suunnata päänähtävyydelle, eli kallioille.


Päätettin ottaa turistibussi (paku), koska matkaa oli paljon, bussi maksoi saman kuin pyörän vuokra ja aikaa lautan takaisin lähtöön ei ollut enää niin paljon ja kalliot ei nyt ihan niin lähellä olleet. Pöräytettiin sitten autolla kallioiden juurelle samaan aikaan, kun suomalaiset tempaisi sinne pyörillä. Tosin meillä oli massut täynnä ja heillä ei, joten jäivät niitä täyttämään ja me lähdettiin tarpomaan kohti linnoitusta.

Kallion päällä on siis muutamasta kivimuurista koostuva ennen kristinuskon tuloa rakennettu linnoitus. Matkalla sai ihmetellä kiviaitoja, jotka ovat syntyneet, kun pellot on raivattu kivistä. Hiukkasen urakkaa. Samoin linnoituksen muurit olivat vakuuttavia. Mutta vakuuttavin oli kyllä jyrkänne kallion huipulla. Suoraa pudotusta noin 100 metriä mereen. Huikea näky ja huikea tuuli puhalsi kalliota ylös. Luonnonoma hiustenkuivaaja, paitsi että oli sen verran kosteeta, että ei juuri kuivannut :D Mutta, keskellä oli jonkinmoinen alttarin pohja. Sen verran upea luonnonilmestys kyseessä kyllä on, etten ihmettele yhtään, miksi tänne ovat ihmiset jumalaansa kokoontuneet palvomaan. Mahtava näky. Reissun hienoimpia kokemuksia tähän asti ehdottomasti.

Luonnon ihmeestä toivuuttuamme ajelimme takaisin satamaan. Vähän turisti pörräilyä villakaupassa (on muuten karheeta villa, taidan pysyä vielä puuversio vaatteissa) ja paikallisen hostellin alakerran pubiin kahville. (Drink!) Paikkalla oli paljon festariväkeä. Takkatulen ääressä kuunneltiin sitten laulantaa ja hörpittiin riippuvuus kahveja. Mukava tunnelma. Ennen lautalle menoa vielä paikallisesta kaupasta ruokatarpeet illaksi (papujuustopastaa, korostus sanalla juusto) ja vähän turistikrääsää (teille tuliaisia, heh). Paluu matka mantereelle oli leppoisampi. Vuoristoradan sijasta oltiin enemmänkin viikinkilaivassa, paatin keinuessa puolelta toiselle. Melkein näytti jo että hörppää vettä, mut ei kuitenkaan.

Galwayhin saavuttiin taas myöhään, joten tehtiin ruoat ja lepäiltiin hetki huoneessa. Sinne saapui pari jenkkiä Seatlesta (aijemmin illalla, joku kanadalainen kertoi, miten kaikki jotka luulee hänen olevan jenkki pahoittelevat kovasti luulojaan, kun kuulevat hänen olevan rajan pohjoispuolelta). Väsyneitä olivat yllättäen.

Suunnattiin the Graneen, jota suomalaiset opiskelijat oli suositelleet. Irkkumusiikkia isolla bändillä kahdessa kerroksessa (molemmissa oma bändi, normisti kait vain yksi ISO bändi yläkerrassa). Tosi mukava tunnelma ja oikeastaan ekaa kertaa kuultiin kunnolla kansanmusiikkia (aijemmin olleet kunnon turistirysissä pienellä bändillä soittaneita). Soittajat vaihtui aina välillä, joku meni ja joku tuli ja hommassa oli enemmän jamien tuntua kuin esitystä tai mitään sellaista. Alussa kuunneltiin musiikkia alakerrassa ja katottiin Gaelilaista jalkapalloa (football paikallisille, soccer on sit enkkufutis). Huippu peli, palloa saa kuletella käsin ja muutenkin säännöt oli jotain lento/kori/jalkapallon ja rugbyn sekoitusta, pitää koittaa päästä livenä kattomaan. Yläkerrassa vastassa olikin siitten suomalaispoppoo varustettuna muutamalla kansainvälisellä opiskelijalla. Heillä on täällä, kuten kaikkialla, sama ongelma, että paikallisiin ei juuri tutustu. Mukavaa turistelua ja musiikin kuuntelua. Paikassa sai muuten Beamishiä ja se maistui hanasta ihanaiselle tölkki pettymyksen jälkeen. Omaan makuun paras stoutti ehket vieläkin.

Granen jälkeen suomalaiset suuntasivat nukkumaan, me käytiin vielä kansainvälisten opiskelijoiden opastamina kattomassa Musta ruusu (kirjoitettuna iiriksi, en kehtaa raiskata koittamalla arpoa miten se kirjoitetaan :)). Vähän kuin henkka, aijemmin illalla oli ollut keikka, nyt paikka oli kovalla sekalaista musiikkia soittava pubin ja clubin sekoitus. Ei innostanut, joten koisimaan. Tai minä koisin, kun muistin korvatulppani, jotka olivat repussa ja Aleksi nukkui koiran unta heräten meluun vähän väliä.

Aamusella taas pino paahtoleipää ja sitten vähän pyöriskelyä Galwayssa. Käppäiltiin joenrantaa satamaan. Sunnuntaina oli mukavampi keli, tosin tosi vaihteleva, mutta aurinkokin pilkotti. Pyöriskelyn jälkeen kahville (reilua luomukahvia ja ilmainen santsi kuppi, Wizard!) ja sitten kenkäkauppaan ostamaan Aleksille uudet tennarit. Edellisen päivän saarireissu antoi viimeisen kimmokeen siihen puuhaan, sen verran risassa kunnossa vanhat jo oli. Käytiin myös turisti infossa hakemassa seuraaville tulijoille kartta. Ite pööpöiltiin viikonloppu vanhaan hostelli esitteeseen painetulla kartalla ja parhaassa välissä vain hostellimme antaman käyntikortin avulla (toimisi myös Dublinin karttana :)). Mutta onneksi oli helppo kaupunki suunnistella.

Mutta, kokonaisuudessaan tosi positiivinen kokemus. Mukavan nuorekas ja hippi oli Galway, eikä ihme jos ¼ tai 1/3 on opiskelijoita. Myös Aran Islands oli tosi hieno paikka, sitä Irlantia, mitä odottaa täällä näkevänsä. Ja onpahan rapakkokin nyt nähty.

"When the rain is blowing in your face and the whole world is on your case, I could offer you a warming raise, to make you feel my love"

torstai 5. maaliskuuta 2009

05032009 My Winter Wonderland


Kuten kuvasta näkyy, luntahan sitä tulla tupsahti aamusella. Hauska herätys. Jotain kohtuullisen vaihtelevasta säästä kertoo, että päivällä paistoi sitten aurinko, tuli pari sade kuuroa, yksi kunnon römpsäytys ja illalla kun vietiin Socks lenkille, niin oli jo selkee tähti taivas. Irlantilaista säätä, kaikki saman päivän aikaan.

Tänään pakkaillaan kamppeita huomiselle, kun suuntaamme kauemmas länteen Galwayn suuntaan. Atlanttia tarkoitus ihmetellä. Ennakkotietojen mukaan Galway on kasvava yliopistokaupunki, noin 1/4 asukkaista opiskelijoita. Eli voisi olla tekemistä meijän ikäisille immeisille. Hostelli on varattu keskeltä kaupunkia (kiitos isän masterin). Kummoista karttaa ei ole, vain edellisten olijoiden jättämä hostellin esitteen minumaallinen kartta. Eli vähän enemmän tuntemattomaan menoa, kuin oppaan kanssa Dublinissa. Siitähän tuon näkee, mitä siitä tulee :D

Juna lähtee ennen 4:ä, joten pummitaan töistä viimeiset tunnit. No mulla ei ohjaajakaan ole paikalla ja aijemmin ovat sanoneet, että se on jees, että lähetään aijemmin perjantaina junaan (eivät maksa meille mitään, niin eivät oikein voi mitään vaatiakaan). Kamppeet mukaan töihin ja sieltä suoraan asemalle.

"Ja kun minulta viedään kaikki, autan kantamaan, kevyesti nousee asken, autan kantamaan, ja kun lopulta kaadun, teen sen näyttävästi"

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

04032009 My Grand rounds

Aamulla aikainen herätys, suuntana sairaalaan grand roundsit, eli foorumi missä eri hoito tiimit esittelee potilastapauksia. Paikalla oli opiskelijoita ja tiimien johtajia, eli konsultantteja. Tapaukset ovat yleensä kinkkisiä ja yleensä joku on mennyt hoidossa pieleen. Eli oppimistilanteita, joita koitetaan sitten muillekin jakaa, ettei samaa toistuisi tulevaisuudessa.

Aina on kaksi tiimiä tulessa, eli kaksi tapaustakin käsitellään. Tänään toisessa oli hankaluuksia kommunikaatiossa toisten sairaaloiden kanssa ja tyhmää vakavasti sairaan potilaan siirtelyä. Potilaalla oli asidoosi, hypotermia ja septis, joten ihan reilusti haittaa jotka vielä kumuloituivat. Keskustelua syntyi myös leikkaus ajan kohdasta. Vakauttaako tila ennen leikkausta vai koittaako parantaa tila leikkaamalla suoraan.

Toinen tapaus oli tullut sairaalaan tooniskloonisen kohtauksen takia (epilepsia), mutta kehitti tuon lisäksi sydän-, munuais- ja pernatulehduksen. Homman ongelma oli, ettei diagnoosia saatu tarpeeksi nopeasti valmiiksi (sekä tooniskloonisen kohtauksen, että muiden oireiden syytä selvitellessä tiimillä oli ollut hankaluuksia). Potilas kuoli ja postmortaalinen leikkaus paljasti gliasolukasvaimen, tulehduksen aiheuttaman kasvaimen (vegetaatio, suomensin kasvaimeksi) sydämessä, sekä tulehdukset munuaisissa ja pernassa. Aiheuttaja oli S. aureus septicamia (septi jotain kuitenkin). Todettiin, että vaikka diagnoosi olisikin saatu aikaan, niin silti olisi kuollut, jos ei tulehdukseen niin kasvaimeen.

Hiukan vaikeaa oli seurata, paljon lyhenteitä ja nopeaa läpikäyntiä, mutta samalla myös mielenkiintoista. Eiköhän näille jaksa jatkossakin herätä (viime viikon lopussa vasta kuultiin, että tämmöisiä on). Ensi viikolla onkin vuorossa farmasian esitys alkoholistin vieroitushoidosta bentsoilla.

"You'll allways find me, on out to lunch"

tiistai 3. maaliskuuta 2009

03032009 My Boxty


Päivä 2 kliinistä farmasiaa. Tai aika vähän sitä, vain 1,5 tuntia. Ohjaaja on tosiaan vähän kiireinen... No tänäänkin kyllä opin paljon, mutta vähän on hukassa, kun hänkin on suurimman osan päivää hukassa :)

No ehket jauhan tuosta lisää, kun saan stabiilimman käsityksen itsellenikin.

Päivän pääaiheeseen, eli boxtyyn. Semmoisia tehtiin. Että mitä? No boxtyja, perinteisiä Irlantilaisia perunalettuja. Referoin tähän reseptin:

Pari keitettyä ja muussattua perunaa
Pari raastettua perunaa
Jauhoja noin 1/3 osa perunoiden massasta
Leivonta soodaa teelusikallinen
suolaa
Rasvaista maitoa puolikas pintti

Eli eka puolet perunoista keittoo ja muussiksi, sitten toiset perunat raasteeksi. Sooda jauhoihin ja jauhoseos perunoiden päälle. Sitten maitoa niin että tulee sopivan letkee paistettavaksi. Vähän suolaa kaveriksi. Sitten vain voilla paistamaan pannulla. Alussa ei kannata liikaa sörkkiä, mut kun vähän on paistunut, niin yllättävän hyvin pysyy kasassa. Litteitä pitäs tulla, mut ainakaan me ei saatu :D

Päälle sitten täytettä oman maun mukaan. Meillä oli papu/soija/porkkana-tahnaa, chilillä ja barbaque-kastikkeella höysetettynä. Niin ja sipulia ja valko samaa oli myös mukana, kuten aina ja ikuisesti. Sitten vaan tahna letulle, vähän juustoa päälle ja itadakimasu! Hyvää pitäs olla, ainakin meille maistui.

"And we say ihanaa"

maanantai 2. maaliskuuta 2009

02032009 My Orthopeadics


Eli eka päivä kliinistä farmasiaa. Päivä meni varjostaessa Oisinia (Ossi). Kiireinen mies. On kliinisen farmasian johtava farmasisti, joten hoitaa osastojensa lisäksi myös hallinnallisia hommia. Voi mennä muutama päivä ennen kuin tajua mitä kaikkea tyyppi saa aikaan päivässä. Ainakin tänään homma oli kohtuullinen kaaos, jossa asioita tuntui vain tulevan eteen.

Aamun alkuun käytiin läpi Ossin kipuprojektia, jota olisi tarkoitus edistää muiden hommien lomassa. Tutkimus postoperatiivisen kivun hoidosta ja sen parannus yrityksestä tekemällä yhtenäinen hoitosuositus. Data pitäs keräillä ja läjäillä. Saa nähdä missä välissä kerkeää.

Sitten koitettiinkin päästä osastolla, kaikkea pientä hoideltiin välissä. Osastolla tsekkailtiin muutaman potilaan lääkityksiä ja laittettiin korjausehdotuksia lääkärille. Suomessa osastofarmaseutit usein jakelevat osaston lääkkeet potilasannoksiin, huolehtivat osaston lääkehuollosta ja samalla siinä sivussa tsekkailevat lääkityksiä. Täällä ei ole potilasannoksiin jakoa ja lääkevarastojen täydennykset hoitaa tekniset (Top-up palvelu, toivottavasti kerroin siitä aijemmin...). Eli farmaseutti on täysin tietopohjalta liikenteessä. Tarkistaa annokset, antoajat, lääkityksen päällekäisyydet, seuraa veriarvoja jne. Tänään esim. vaihdettiin suonensisäinen antibiootti suulliseen (tehtiin ehdotus lääkärille, joka teki muutoksen), tuumattiin olisiko alhaiset natrium-arvot lääkkeestä johtuvaa (ja poistettiin sillä perusteella yksi lääke), varmistettiin, että potilaan kotiapteekilla on uutta antigoukulanttia ja korjattiin vääriä annostuksia. Ihan mukavaa puuhaa.

Tosin siinä sivussa Ossi myös tapasi lääke-edustajan (syklodekstriini lääkettä lihasrelaksaation poistamiseksi leikkauksen jälkeen), väittelei useampaan otteeseen lääke-edustajien oikeudesta ottaa yhteyttä normilääkäreihin (sekä henkilökunnan, että lääkeedustajien kanssa) ja hoiteli henkilöstön hallinta juttuja apteekilla, vastaili lääkekysymyksiin jne... kaikkea pientä kivaa, mistä sitten saatiinkin se sillisalaatti pystyyn :D Koko päivän (ekasta viidestä minuutista lähtien) tuntuui, että ollaan aikataulusta jäljessä...

No eiköhän tuo tuosta selkiinny ja pitää vaan kysellä lisää ja vaivata kunnolla :) sitä vartenhan me opiskelijat ollaan. Mutta tuntui kyllä, että oikeastaan vasta tänään alkoi tuo harjoittelu, oikeasti oppii jotain. Ihan kylmiltään ei nimittäin tuon homman hoitaminen onnistuisi. Tai veisi paljon enemmän aikaa, kun kaiken saisi tsekkailla tietolähteistä. Sitä voisikin ehdottaa Ossille, jos mie katsoisin yhden potilaan kortin, siinä välissä kun Ossi vetää muut läpi.

Eli innolla huomiseen :)

Niin taisi unohtua mainita, että Ossi on vastuussa orthopedisestä osastosta, joka on jaettu kahteen osaan, elektiiviseen ja traumaan. Elektiivisessä on suunnitellut leikkaukset, kuten lonkkaleikkaukset jne. Traumassa on puolestaan äkilliset tilanteet, vaikkapa kolariuhrit. Eli kipulääkkeitä ja antigoakulatteja menee tukuittain. Ne vois varmaan kertailla :D

Kuvassa tällä kertaa sairaalalle kääntymiskohta... tuosta sitä aina aamuisin mennään ja illalla pois tullaan... Pitäisi kysyä lupa kuvata sairaalan sisällä, tai jos ainakin apteekilla sais kuvata, niin ois mukava näyttää sitäkin :)

"And you never know if you never try, do all thous things when your young and live"

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

28022009 My Perfect Pint



Dublin, osa 2: Day trip

Lauantai aamulla herätys normiaikaan, suihku, aamiainen ja pikainen pyöräily juna-asemalle, lipun osto junan jo ollessa asemalla ja änkäytyminen täynnä olevaan junaan. Paljon rugbyn katsojia tulossa Dubliniin. Jäin siis seisoskelemaan ja lukemaan Dublinersia tunniksi.

Dublinissa suunnattiinkin heti Guinnessin tehtaille. Dublinin ykkös turistikohteeksi itseään mainostavat ja se näkyi, porukkaa oli jo aamusta runsaasti. Kierroksella käytiin läpi stoutin tekemistä kohtuullisen yleisluontoisesti. Maltaat, humala (Hops, oliko, eikö, näin kuvittelin?), hiiva ja vesi on perusaineet ja niistä saadaan "mustaa kultaa".

Mutta kuten selvisi jo Tullamore Dew:n kohdalla, mainonta on se millä legendat tehdään. Mainonnan osasto oli ehket se vakuuttavin ja kuten tästäkin turistikierroksesta ja kaikesta myytävästä krääsästä näkyi, siihen panostetaan paljon nykyäänkin.



Kierroksen parasta antia mainonnan lisäksi oli oman Guinnessinsa laskemisen opettelu. Eihän se nyt niin hankalaa ole, mut haaskaa silti oli, varsinkin kun onnistui perin hyvin. Maistuikin jotenkin paremmalle ja hommasta sai hienon todistuksenkin. Nyt enää vain sen apilakuvion pyörittelyn opettelu siihen vaahdon pinnalle. Storehousesta oli myös hienot näkymät Dublinin ylle, varsinkin Gravitybaarista, pyöreä lasihuone Guinness rakennuksen ylhäällä. Siellä maistelin Guinness foreign extra stoutia. Vähän vahvempaa ja makeampaa Guinnessia, resepti alkujaan 1801 (nykyisin yleisin Draugh on viime vuosisadan puolesta välistä). En ollut aikaisemmin kuullutkaan ja kierroksen mukaan sitä saa lähinnä Aasiasta ja Etelä-Amerikasta. Mut hyväähän se oli :)









Guinnessilla meni paljon pidempään kuin aluksi oltiin tuumittu, nelisen tuntia, joten nyt alkoi olla jo aika nälkä. Päätettiin mennä perinteistä irlantilaista ruokaa tarjoavaan pubiin. Mie otin perinteistä irlantilaista muhennosta ja Aleksi otti vegeboxtyn. Boxty on perunalettu, ja ne oli paikan erikoisuus. Muhennos ei ollut mitenkään erikoista, kuten perinteiseltä ruoalta voi odottaa, mutta hyvää se oli. Erikoisin kohta oli taikinapallot, joissa oli inkivääriä. Ne oli tosi hyviä :P



Ruoan jälkeen mentiin Amnestyn toimistolle/kauppaan. Sen piti olla kadun toisella puolella ruokapaikasta, mutta rakennus oli remontissa, joten amnesty oli väliaikaisissa tiloissa toisella puolella keskustaa (Guinnessin lähellä itseasiassa...). Paikkaa etsiessä oli mukava katsella myös erillaista puolta Dublinista. Keskusta ja varsinkin temple bar on kuitenkin aika turisti painotteisia. No kun löydettiin itsemme amnestyyn, huomattiin että väliaikaiset tilat oli luomu/reilun kaupan markkinoilla. Kunnon hippipaikka. Tosin paikka oli menossa kiinni, ei saatu enää kahviakaan, kun oli keitin jo pesussa, mutta mukaan tarttui levyllinen tummaa suklaata. Tosi hyvää, vähämmän makeaa kuin normisti saa.





Sitten olikin aika mennä kattomaan peliä. Niin tosiaan Irlanti vastaan Englanti rugbypeli eli illalla. Siksi aamuinen juna oli tukossa ja muutenkin porukkaa oli reilun puoleisesti. Mentiin porterhouseen, pysähdyttiin eka toisessa paikassa, mutta tunnelma ei tuntunut oikealta. No porteri oli kohtuu täynnä, mut saatiin istumapaikat, niin että telkkarin kuvaruudun vasen yläkulma ei näkynyt. Tasainen matsi, mutta Irlanti voitti pisteellä. Ihan hauskan näköinen peli, vois vähän enemmänkin harkita katsovansa. Tosin ihan loppuunhan me ei sitä keretty katsomaan, kun piti junaan ehtiä.

"Where I found in my cell, a glass waiting for me. So I filled what was empty and I pulled up a stool"