Viikon tauko, hyvä syy, oli tekemistä, heh, mutta joo aloitetaan alusta, eli viime keksiviikosta.
Silloin tempaistiin töiden jälkeen Dublinin junaan. Dublinin asemalla olikin oottamassa Kanadan ihme, eli Annina varustetuuna oat of my mind cänädä aksentilla (tämän aksentin ansiosta meitä ei enää luultu joka paikassa saksalaisiksi, vaan jenkeiksi... parannus? ei voi tietää). Suunnaksi kissa maa, eli Kilkenny. Junaan siis kuulumisia vaihtamaan.
Kilkennyyn saavuttiin kohtuu myöhään, joten ensimmäinen tavoite oli hostellin löytäminen, myös nälkä oli, joten matkalla mukaan tartui leipää ja hilloa. Asetuttuamme hienoimpaan hostelli huoneeseen missä on oltu, lähettiin pubiin, koska niin vain tehdään Irlannissa. Suunaksi Kytelers Inn, joka oli nimensä saanut noidasta joka oli täällä poltettu. Hyvää musiikkia ala mies ja kitara ja siisti vanha tunnelma. Hieno paikka, jossa oli mukava yksillä kävästä ennen kuin väsyneenä koisimaan mentiin.
Aamulla Irlannin parhaaseen suihkuun ja nokka kohti Kilkennyn linnaa. Tämä on siis Kennyn päänähtävyys ja on joenvarrella varsin näyttävä ilmestys. Sisällä oli tehty paljon kunnostustöitä ja monet huoneista olivat perin hienoja, tosin hiukan tyhjähköjä, mutta jälleen tuli kyllä ylemmän luokan elämisen tunnelma hyvin perille. Luokka erot olleet aika hurjaa luokkaa. Mutta tilukset oli mukavat käppäillä. Niin juuri missään ei saanut tällä reissulla kuvia ottaa sisällä, niin vaan ulkoversioita on nyt tarjolla. Tiluksilla tosiaan on lenkkipolkuja ja leikkikenttiä ja sen semmoista. Puisto siis.
Sitten syömään skonssit ja ihmettelemään TK-maxxia. T-paitoja mukaan tarttui. Sitten Hostellille tekemään wokkia. Ja sitten baarikierros. Pump house oli mukava istuskelupaikka, hyvää musiikkia eikä liian kovalla (niin ja ei se takkatulikaan haitannut kun oli satanut pari päivää putkeen ja kamppeet märkinä). Sen jälkeen pintaliidompi, mutta kuitenkin mukava pubi, eli Left Bank. Iso ja iso oli vessakin, Aleksia ihan pelotti. Mut siellä kehta viiniäkin tilailla. Illan päätteksi temmottiin kuuluisaan Matt the Millersiin jossa oli ihan ok coveri bändi ja hyvä fiilis. Tanssijalkaakin sai nostaa. Perin hyvä ilta siis.
Aamulla taas Irlannin paras suihku ja kohti katetraaleja. Parikin mahtuu samaan kaupunkiin kun on katolinen ja protestantti. Oli muuten protestantti hienompi kuin katolinen, paremmat fyffet tullu. Niin Kilkennyhän on keskiaikainen kaupunki, eli protestantit asui paremmalla puolella ja irlantilaiset katoliset erillisessä Irish townissa siinä vieressä (missä meidän hostellikin oli). Muutenkin katukuvassa oli paljon pieniä sivukujia. Jos idylistä irlantilaista kaupunkia haluaa katella niin Kilkenny on aika hyvä vaihtoehto.
Katetralikimaran jälkeen junaan ja nokka takas Dubliniin. Väsynyt perjantai, eli kamat hostelliin ja lepoa ja ruokaa. Sitten Irlannin parhaaseen rokkibaariin, eli Whelansiin (ei se paras ole, Dublinin korkeintaa, eli irlannin, eli ehket se on). Hieno paikka ja hämyt bändit. Ensin oli mies ja kone ja kitara setti, eli yksinäinen kaveri soittamassa kitaraa ja koskettimia ja taustat koneelta. Hieno setti, aika haaska. Sitten tuli pääesiintyjä jonka jokainen bändin jäsen näytti siltä ettei kuulu kyllä mihinkään bändiin. Mut musiikki oli hyvää, pop-rockia hämyttely jaksoilla. CDnkin mukaan sai.
Seuraavan päivänä suunnaksi eka Bodies näyttely. Eli oikeita ihmisruumiita jotka oli säilötty ja sitten aseteltu niin että elimistön eri osat näkyy. Huhut liikkuu että ruumiit oli kiinalaisilta vangeilta. Tiedä sitten, mutta anatomia selkeni taas kertarysäyksellä ja paljon. Tästä sai varmasti paljon enemmän irti kun anatomia oli tuttua ennestään, koska minusta itse näyttely ei nyt ollut niin mielenkiintoinen, itse tutkimalla sai enemmän irti kuin esitteitä. Mukava oli bongailla eri rakenteita. Mukaan tarttui myös anatominen sydän avaimenperä ja luusukat. Grand!
Sitten vähän shoppaamista ja kahveet Bewleysissä ja sitten kansallisgalleriaan (taas) ihmettelemään taidetta. Hienoa oli. Sitten taas lepiä ja ruokaa ja sitten maistelemaan microbreweryn ihmeitä porterhousessa. Edelleenkään ei voi kuin ihmetellä miten siisti pubi se on (ketju siis, mut kuitenkin). Käytiin myös kokeilemassa Mother rehappiä (joku muu sen oikee nimi oli, noin sen luin), mut oli lama pistänyt sille lapun luukulle. Turistirysä, vanhin baari irlannissa, kautta hostelliin koisimaan.
Aamulla ylös ja apatchi aamiainen naamaan ja kirjakauppaan. Kirjoja läjä, Annina osti 3, ja sitten kohti päivän päähäppeninkiä eli jalkapallo matsia (ei mitään socceria vaan ihan ehtaa Gaelilaista jalkapalloa). Hämäännyttyämme hiukan ensin siitä että liput piti ostaa omakotitalosta suuntasimme kohti Croke parkia, perin isoa stadionia, joka oli vain puoliksi täynnä. Edessä kaksi matsia viihdyttävää jalkapallo. Eli Gaelilaisessa saa palloa kuljettaa myös käsin, tosin välissä pitää pompottaa joko jalalla tai maassa, ja syöttää saa myös lentsikka lyönnillä. Niin ja normin jalismaalin päällä on vielä rugbymaalitolpat. 3 bongoa tulee normimaalista ja 1 rugbymaalista. Ja maaleja tuli ja tilanteet vaihtui ja haaskaa oli. Tosin meinattiin jäätyä kun ei taas muistanut että urheilun kattominen on kylmää puuhaa, vaikka kuinka atleeteille hiki tulisikin. Kerry miehiä hurrattiin, kaulaliinatkin ostettiin ja voittohan sieltä tuli.
Sitten juostiinkin hostellin kautta junaan, eikä tullut kiirekään, minuutti tai silleen jäi ainakin aikaa. Että ei kiire tai mitään. :) Tullamoreen siis ja väsyneinä punkkaan, kun Elaine antoi kyydin kämpille.
Maanantaina myö Aleksin kanssa painuttiin duuniin ja Annina jäi nukkumaan. Minna saapui irlantiin jo sunnuntaina, mutta niin myöhään että oli Ossilla yötä ja saapui aamupäivällä Midlandseille. Aleksi näytteli Minnalle sairaalaa kun mie paiskin töitä reumalääkeiden parissa. Sairaalassa on siis uusi konsultatti reuman ollen hänen speciaalinsa ja Kati otti hänen avustus pestin innolla harteilleen missä minä astun kuvioon mukaan ja teen taulukoita reumalääkkeiden käymisestä raskaudessa, imetyksessä ja munuaisten vajaatoiminnassa, sekä potilaille mukaan annettavia infolappusia. Mielenkiintoista puuhaa.
Lounaalle eksyi Anninakin sairaalalle ja suuntasivat bageleiden ja wrappien jälkeen keskustaan tutustumaan. Myö jatkettiin duunissa, kunnes kello löi viisi ja päästiin kauppaan ja tehtiin boxtyjä. Ei oikein onnannut. Tuli paisettua perunamuussia papukastikkeella. hyvää kuitenkin.
Tiistaina taas töihin, lounaalla taas tytöt kävi visiitillä. Illalla lähettiin Elainen kanssa keilaamaan. Hohdokkaasti meni, haaskaa oli ja pelailtiin erä bilistä ja ilmakiekkoa keilailun päälle. Sitten pakkailtiinkin Anninan laukkua ja ahdettiin sinne niin paljon tavaraa kuin vain keksittiin painorajoitusten rajoissa. Ongelmaksi muodotuu siis meillä liika tavaran määrä... ei mahda mitään, saa nähdä miten kaiken kotia saa :D Anninan matka takas pohjolaan alkoi klo 0245 kun valvomisen/sohvalla koisimisen jälkeen taksi tuli hakemaan Kilbeggannin bussi asemalle, mistä bussi vei dublinin lentokentälle, mistä Ryanair lensi klo 0700 takas Suomen suuntaa.
Tänään töissä oli mielenkiitoinen päivä. Kaatumisklinikalla oltiin Kathyn kanssa. Eli kokonaisvaltainen arviointi immeisille joilla on kaatumisia taustalla. Kathy kattoo lääkkeet, onko siellä semmoisia lääkkeitä/comboja jotka altistaa kaatumisille ja käy muutenkin ihmisten kanssa läpi mihin niiden lääkkeet on ja miten niitä käytetään. Fysioterapeutti kattoo liikkuvuutta ja antaa lihaskunto systeemejä ja neuvoo kotijuttuja ja semmoista. Sitten lekuri vielä kattoo diagnooseja ja tekee lopullisia päätöksiä lääkkeistä, tarvittavista testeistä ja scanneista ja kaikesta semmoisesta. Tosi hyvä systeemi kyllä.
Sitten vielä kun sain mielenkiintoisen reumapotilaan niin alkoi olla aikasen hyvä työpäivä noin oppimisen kannalta. Eli pääsi kattomaan taas käytäntöön niitä reumalääkkeitä mitä oli lueskellut erilaisia kaavioita ja muita tehdessä. Oli aika hankala potilas, monet lääkkeet ei käy ja reuman lisäksi on vielä mielenterveysongelmia, niin haastava potilas tosiaan.
Pikkusen alkaa olla ajatukset enemmän ja enemmän Suomessa, innolla jo odottaa että kotia pääsee kavereita moikkaamaan :)
"Sota on päättynyt, palatkaa Pariisiin!"
Nyt pistit kyllä liian pahan lausahduksen. Casablanca!
VastaaPoistaKiitos vielä reissusta, oli kyllä hupia. Reiliä odotellessa. Tällä "Cänädän ihmeellä" oli kyllä tekemistä niiden teidän tavaroiden kanssa (Erja voi vahvistaa, että niitä oli ihan kiitettävästi), mutta kaikki meni läpi.
Ja pojille tiedoksi, että kyllä ne sillä Iiriländissä on tiukkoja painorajoitusten suhteen. Jopa tiukempia kuin Suomessa, että kannattaa varautua. Ja sit vielä se Elainen vaaka näyttää reilun kilon liian vähän. Mutta ei mulla muuta. Kivaa kun tuutte takas sieltä!
Hyvä kun kaikissa kuvissa Anninalla on kamera kädessä! :) (ja kiitos kuulumisista)
VastaaPoistaNo okei, ei ihan kaikissa! :D
VastaaPoista