18-19042009 My Confrence

Pikainen neljän päivän viikko meni nopsaan. Siirryttiin taas kliiniselle puolelle, minä Kathyn (Kati) alaisuuteen ja Aleksi seurailemaan Lisaa munuaispuolelle. Kati on siis yleisfarmasisti medical tohtoreiden potilaita tuumailee. Muutama erikoisuus on kotiutuksien katsominen ja kaatumisklinikassa mukana oleminen. Kati oli poissa tiistain ja tosi kiireinen loppuviikon hänen konsultanttien ollessa päivystyksissä, joten mie sain edistettyä harjoitustyökirjaani ja kerrattua sydämen vajaatoiminnan hoitoa.

Sen verran tuli loppuviikosta mukana pyörittyä, että läjä kotiutuksia kateltiin torstaina ja perjantaina. Eli yksinkertaistettuna katellaan että on oikeat lääkkeet lähössä potilaan mukaan hänen kotiutusreseptissään, että sieltä ei löydy keskeytettyjä lääkkeitä, että annokset ja ohjeet on kohillaan jne. Hullua oli se, että eteen ei tullut kuin muutama resepti joissa EI olisi ollut jotain korjattavaa... I say. Eli paljon saatiin lekureita nykiä hihasta pikku muutoksia (muutama isompikin) tekemään. Näkipähän ettei taaskaan ole kauhean turha palvelu tuokaan.

Toista erikoisuutta, eli kaatumisklinikkaa ollaan sitten työstetty tänään ja vähän viime viikollakin. Homman nimi on, että potilaat jotka on kaatuneet, joko kotonaan/hoitokodissa/sairaalassa tulee klinikalle saamaan vähän ohjausta ja katsastusta, jotta tulevat kaatumiset vältettäisiin. Farmaseuttin tehtävä tässä on hommailla potilaiden lääkityshistoriat ja kattoo ne läp erityisesti kaatumisriskin kannalta, toki myös muiden seikkojen, puolesta ja antaa muutosehdotukset klinikkaa pitävälle lääkärille. Eli ollaan nyt hommailtu lääkityshistorioita ja tehty potilaskortteja lääkityksistä ja katottu mättääkö niissä joku, onko päällekäisyyksi, kaatumisriskin kannalta hazardeja lääkkeitä/yhdistelmiä ja puutuuko jotain lääkitystä, esim. bisfosfonaatti/kalsium+D-vit. hoito. Keskiviikkona sitten on itse klinikka, eli sen jälkeen sitten varmaan lisää, kun näen paremmin.

Mutta sitten oikeestaan viikonlopun asiaan (aikamoinen johdanto taas...), eli HPAIn konfrenssi Dublinissa. HPAI on sairaalafarmasistien yhdistys, joka järkkää vuosittaisen koulutus/kokoontumis tilaisuuden jäsenilleen. Konfrenssi oli hienossa hotellissa lentokentän lähellä, jossa ei oikein opiskelija budjetilla ollut asumista, joten kämppäsimme Orlan äidin luona Dublinin toisella puolella.

Reissu alkaa siis perjaintai illasta, kun Orla koukkaa meidät Elainen kämpiltä. Orla on siis pre-req sairaalalta, eli farmasian opintojaan vuoden harjoittelulla viimeistelevä tuleva farmasisti. Mukava nainen, jolla on jo jokunen tutkinto blakkarissa. Muutama maisteri ja muutama diplomitason koulutus suoritettuna, ikuopiskelija siis. Orlan leskiäitee asustelee Dulinin etelä puolella vähän paremmalla alueella (Bonon Dublinin kämppä on alle kilometrin päässä). Hauskana faktana Orlan äiti oli ensimmäinen katolinen naistutkija Trinity Collagessa (protestantti yliopisto). Talo olikin täynnä vanhoja kirjoja, mielenkiintoisimmasta päästä esim. 1900-luvun alusta sairaanhoitajan käsikirjaa (Orlan isoäidin peruja). Lueskeltiin siis kirjoja ja hörpittiin teetä ilta ja painuttiin nukkumaan.

Aamulla aikainen herätys, 9ltä alkoi työpajat konfrenssissa ja matkaan sai varata tunnin kun kaupungin toisella puolella oli määränpää. Hotelli osoittautui todella hienoksi ja konfrenssitilat aika sopiviksi. Kahvia hörppien sitten istuskeltiin eka työpaja, aiheena munuaispotilas. Ei hirveesti uutta, mukavaa kertailua.

Työpajan jälkeen oli pööpöilyä esittelyalueella, missä firmat myi tuotteitaan ja jakoivat krääsää. Mie välttelin turhan kaman haalimista, mukaan tartui laserkynä, muistikortti ja ei niin ilmaiset kliinisen farmasian ja stocleysin lääkeinteraktioiden käsikirjat. Ilmaista hyvää krääsää oli myös HPAIlta saatu kansio perin näppärä, tosin taisin omani jättää Orlan autoon, ainakin toivon niin, häveksyksissä se jo jokatapauksessa on :D Osa opiskelijoita keräsi kunnon settejä, kassi tolkulla tavaraa. Ilmainen roska on kuitenkin roskaa, niin en tuota hamstraamista ihan tajunnut, mutta mikäpäs siinä.

Sitten lounaalle. Perin hyvä lounas (kanasysteemiä) ja jälkkärit ja semmoiset. Sitten seuraavalle työpajalle, eli kirurgisen potilaan lääkityksiä tutkimaan. Perin pintaraapaisu oli tämä ja joissain asioissa en ollut samaa mieltä (Ossi oli myös, eli ei vain minun tuumaustani), silti jokunen hyvä juttu jäi mieleen.

Sen jälkeen olikin opiskelijoilla kolmen tunnin tauko, kun oikeat sairaalafarmasistit meni keskustelemaan yhdistyksensä tulevaisuudesta. Mentiin kävelylle hotellin edessä olevalle puistolle, joka oli ennen ollut maalaiskartonon tilukset. Aurinkopaistoi niin mikäs oli käppäillessä. Eksyttiin myös ostoskeskukseen, jossa mukaan tarttui matkakirja suomesta, joka lahjoitettiin vinkkivinkkinä Elainelle. Sen verran alkaa jo olla Suomituttuja hällä, että joutaisi sinne pohjolaan jo eksyä :)

Vähän parempaa päälle autolta (kauluspaitaa ja kravattia) ja kohti alkudrinkkejä. Eli gaalaillallinen oli edessä, joka totta kai alkaa drinkeillä. Ginitonic kädessä sitten meninkin chief pharmacistista toisen luo kun Ossi esitteli Suomen ihmeitään ja koitti saada muitakin sairaaloita ottamaan suomalaisia farmasisteja harjoitteluu. Ei palkkaa alkaa olla kovaa valuuttaa lamakaudella... Porukka oli pukeutunut perin hienosti, eli vaikka päällä oli parasta, mitä irlannin vaatekaapistani löytyy, pukeutumisstatuksemme oli ali. No pian aukesi ovet illallisen puolelle, istuttiin samaan pöytään kuin suurin osa Tullamoren farmasisteista (järjestäjinä Ossi ja Joan oli istutettu "parempiin" pöytiin (tunnisti siitä että oli hienommat ilmapallot)). Samassa pyödässä oli myös porukkaa Letterkennystä, toinen irkkuvaihtoehto suomalaisille farmasisteille, mukavan oloista porukkaa ja hyvän kuuloinen sairaala, eli ei pössömpi paikka harjoittelulle varmasti sekään. Tällä hetkellähän siellä ei kukaan harjoittelussa suomesta ollut, en tiedä oliko syy Irlannin vai Suomen päässä.

Juttelun lomassa alkoi ruokaakin ilmaantumaan pöytään. Neljä ruokalajia oli homman nimi, alkusalaatti (liikaa öljy/sitruuna/viinietikka-kastiketta), porkkanasosekeittoa, lohta (tai pihviä tai Aleksille ihan oikee kasvisruoka :)) ja loppuun kolmesta pikku kakusta koostuva jälkkäri. Ruoan höysteeksi saatiin vain yksi puhe ja useampi pullo viiniä. Ruokailu otti ihan hyvin aikaa, mutta aika myös lensi siivillä kun jutustelu sujui niin Tullamoren kuin Letterkennyn farmasistien kanssa. Ruoan jälkeen bändi alkoi soittaa ja pöytäseurueet hajosivat. Ossi siirtyi meidän pyötään ja porukka alkoi tanssia. Koko hommassa oli tosi vahva häätunnelma, vain parin puuttuminen ja vihreät ilmapallot paljastivat juhlien olevan farmaseuttien gaalaillallinen. Bändikin veti kunnon hääbändi mentaliteetilla, lähinnä naisyleisölle suunnattuja takuu varmoja hittejä. Joan roudasi pyötäseurueellemme vielä jokusen pullon viiniä, jotain hyvää siinä että pomo kuuluu järkkääjiin ja tuntee viinit, oli nimittäin yllättävän hyvää viiniä.

Tanssilattialle eksyttiin isommallakin porukalla, taisi olla eka kerta kun pomon kanssa olen tanssilattielle eksynyt. Hauksaa oli, varsinkin kun sekaan sattui 500 milesiä ja muita virneen nostattavia biisejä. Illan viimeiseksi (omalta osalta) jäi are we human or are we dancer? Itsellä ja kaikilla muillakin näytti olevan perin hauskaa. Pakko myöntää, etten etukäteen uskonut sairaalafarmasistien konfrensin olevan kauhean hauska tapahtuma, mutta niin sitä vaan taas ilokseen sai todistaa olevansa väärässä aina ja uudestaa. Tunnin ajotmatkan jälkeen eksyttiin jossain 3 tuntumaan Orlan äidille ja todettiin ettei taideta 9:ään olla selviämässä seuraavana aamuna. Tavoitteeksi otettiin siis klo 11, jotta edes jonkusen tunnin unet siunaantuisi.

Aamulla kahvia naamaan ja kohti konfrenssia. Aamun yllätyksiin kuului Ossin näkeminen ekaa kertaa ilman pukua (ja hiukan väsyneenä). Paljon porukkaa oli päättänyt jättää sunnuntain välistä, ohjelmassa oli kolme esitystä. Ensimmäinen oli potilaille tehtävistä kotiuttamismonisteista. Perin hyvä idea. Kortista näkyy lääkkeet, ottoajankohdat, muistettavat asiat jne. mutta myös pillereiden ja muiden kuvat. Hyvä idea kerta kaikkiaan, jota oltiin laajentamassa kansalliseksi/kansainväliseksi hankkeeksi.

Seuraavaa en muista niin tarkasti, oikeastaan vain sanoi että paljon ois tarvetta farmasisteille apteekissa ja miten pyrkivät kansallisesti saamaan farmasian alan ääntäkuuluviin terveydenhuollossa.

Kolmas olikin sitten kohtuullisen raskasta tykitystä. Pohjois-irlannin kliinisen farmasian guru veti esityksen siitä mitä kliinisen farmasian eteen on tehty sillä puolella rajaa ja mitä on suunnitelmissa tulevaisuudessa. Jos asiat on pitkällä tasavallan puolella verrattuna Suomeen, niin kliininen farmasia on pohjoisessa vielä pidemmällä. Todella inspiroivaa, tosin muutaman asian tekisin ehket toisin itse, mutta kokonaisuudessaan moniammatillinen yhteistyö farmasistien, hoitajien ja lääkäreiden välillä, asia mistä suomessakin jauhetaan, tuntui olevan pohjois-irlannissa perin hyvällä mallilla. Yksi asian ytimistä oli se, että kun he olivat muistaneet mainita ja tallentaa myös farmaseuttien tekemän työn tuomat taluodelliset edut, niin oli alkanut sairaaloiden johtajia kiinnostaa kummasti enemmän farmaseuttien saaminen mukaan lääkehoidon suunnitteluun. Näitä säästöjä oli sitten ohjattu edelleen kliinisenfarmasian kehittämiseen.

Luentojen jälkeen vielä lounas (lohta, hyvää). Maha täynnä suunnattiin taas Dublinin etelä puolelle, minä ja Aleksi nauttimaan auringosta satamaan ja Orla tapaamaan ystäväänsä. Kesän ekan jätskinkin vedin, jamia oli. Kaikki kuvat onkin siis täältä, en kehdannut kameraa raahata konfrenssissa, mikä vähän harmittaa näin jälkikäteen, kun hotelli oli niin hieno ja varsinkin gaalaillalliselta olisi mukava ollut saada jokunen kuva.

Automatka Tullamoreen tössäsikin sitten heti alkuunsa, kun moottoritie oli tukossa liikenneonnettomuuden takia. Eihän siinä kuin Orlan kaverille vähänksi aikaa kahveelle ja uudempaa yritystä kohti keskustaa. Tullamoreen eksytiin 10 aikoihin, kaikki rättiväsyneinä. Raskas viikonloppu.

Mutta tosi positiivinen kuva jäi kyllä viikonlopusta, hieno tapahtuma. Oli hauskaa ja oppikin jotain sekä tutustui tukuittain uusiin ihmisiin ja paremmin työkavereihinkin. Pitänee harkita farmasiapäiville ja vastaaville osallistumista Suomenkin puolella. Tosin epäilen ettei ihan vastaavaa gaalaillallista Suomessa ole. Jos se on yhtä hieno, se varmaan on myös jäykempi, ei tanssimista pomon kanssa Polkka naaman tahtiin. Hienoudenhan kustantivat lääkeyhtiöt ja rentouden toivat paikalla olleet immeiset. Yllättävän paljon ja nuoria olivat muuten Irlannin sairaalafarmasistit. Paljon ideoita tuli myös sairaalafarmasian kehittämisen suhteen niin Suomessa kuin täälläkin, pitänee vähän ehdotuksia antaa kesällä KYSillä :)

"Are we human or Are we dancer?"