21-22032009 My Grand Slam

Lauantai aamuna taas aikainen heräty, näistä on tullut tapa. Oltiin reissuun lähdössä Joanin (chief pharmacist aka apteekkari) kanssa. Tarkoituksena kävästä Midlandsien nähtävyyksillä, minne ilman autoa vähän hankala päästä. Muutama perus nähtävyys ja muutama vähän oudompi.

Matka alkoi jo kiintoisasti, kun jututimme Joanin kaveria, jolle Joan antoi kyydin kotipaikkakunnalleen, joka oli järjestämässä Afganistanin vaaleja. Kohtuullisen jännää puuhaa, kaikkea muulien palkkaamisesta (lippuja kantamaan) ja vaalien edes kohtuullisen rehellisyyden turvaamiseen. No kun hänet oltiin heitetty kotia suunnattiin Locken vanhaan tislaamoon Kilbegganissa. Maailman vanhimmaksi viralliseksi viskitislaamoksi taisi itsensä mainita ja nykyään Kilbeggan kuuluu viimeiseen Irlantilais omistuksessa olevaan viskiä tislaavaan yritykseen. Kaikki muut, kuten Dew, omistaa joku iso kansainvälinen firma (kuten myös oluen panimot). Eli ihan Irlantilaisen irlantilaisen viskin juurilla oltiin.

Viskin teostahan oltiin jo opittu ekana viikonloppuna Tullamore Dew heritage keskuksessa, nyt homman selostus saatiin lukea suomeksi (niin suomeksi) ja lisäksi nähtiin kaikki välineet mitä oltiin käytetty. Hieno paikka, antaa oikeat mittasuhteet siihenkin puuhaan (nykyään varmasti vielä suurempaa puuhaa, sitä selvittämään sitten Jamessonilla, kunhan sinne keretään). Lisäksi kierroksella muistettin mainita kaikki keinot, millä työntekijät olivat pöllineet tuotosta prosessin eri vaiheissa. Mukaan tartui myös pullollinen Locken single maltia.

Tislaamon maistiaisten jälkeen suunnattiin Belvederen kartanoon. Tai siis eihän se kartano ollut, vaivainen kolmekerroksien metsästysmaja. Lintujen metsästykseen. Paikka oli upeasti järven rannassa upeissa maisemissa. Paikalliset käyttävät alueita juoksemiseen ja ulkoiluun, mutta paikalla järjestetään myös kesätapahtumia, kuten musiikkia ja lasten päiviä. Historiaa paikkaan liittyi aika kivasti. Esimerkkeinä mainittakoon, että Everestin valloittaja, joka sai aikaan Jeti huhuja himalajalla aikoinaan omisti kyseisen pahaisen metsästysmajan. Samoin yksi omistaja rakensi alueelle parikymmen metrisen muurin, estääkseen vaimoaan näkemästä veljensä taloon. Muuria kutsutaankin mustasukkaisuus muuriksi. Itse talossa esiteltiin ensin palvelusväen tiloja, joista sitten siirryttiin herrasväen tiloihin. Muutos oli dramaattinen. Entistys oli ehtinyt vasta kahteen alempaan kerrokseen, mutta hienoa nähtävää se oli. Ei haittaisi tämmöisestä mökistä katsella järvimaisemaa, laahustella suurilla tiluksilla ja rentoutua puutarhan varjoissa. Niin alueeseen tosiaan kuului hieno puutarha (tai kesällä kait se ois hieno:)), jossa pitäisi olla kasveja himalajalta asti eri penkkeinä. Hieno kurkistus paremman luokan elämään 1800 ja 1900-luvuilla. Paikalla oli myös lapsille (ja meille muille lapsenmielisille) Narnia viitauksia, kuten kuuluisa lamppu.



Sitten suunnattiin läpi Joanin kotiseutujen ja matkalla tuli vastaan vaikka mitä. Pysähdyttiin kuitenkin Mullingarin katetraalissa. Ja olihan se hieno, ei voi muuta sanoa. Paljon yksytyiskohtia ja kaikkea pientä ihasteltavaa. Joku teini-ikäinen poika harjoitteli uruilla soittamista, mikä kuullosti välistä hienolta, välistä harjoittelulta :)


Sitten seurasikin pitkähkö ajeskelu, kun etsimme seuraavaa kohdettamme. Mäkien ja monien pikku kylien jälkeen selvisimme Arignan hiilikaivoksille. Ylhäällä oli erittäin hienot maisemat Irlannin maaseutuun. Kierroksen ohjaajana oli entinen kaivosmies ja hänen juttunsa olivat yli puolet kierroksen viehätystä. Ihan kovaa puuhaa tuo hiilen kaivaminen, varsinkin kun ei kovin kummoiset välineet ole olleet. Hiilikerrokset olivat noin 60 cm korkuisia, joten tunnelit joissa niitä louhittiin, olivat suunnilleen samaa luokkaa. Eli mies hakkasi sitä hakulla/sähköhakulla kylellään märässä ja kylmässä maaten. Sitten tuli toinen mies ja lapioi kamat keskuskäytävälle, sitten joku lapioi ne kärryyn ja kärräsi vuoren juurelle. Tämä siis päivä vuorossa. Yöllä sitten räjäytetliin tunnelit seuraavaa päivää varten ja korvattiin osa hakatusta hiilestä kivimassalla. Näin homma eteni sykleissä. Hieno reissu, vielä syvemmälle kun olisi päässyt niin hieno olisi ollut, nyt oltiin pintakerroksissa (joissa tosin paras hiilikin oli ollut).



Kaivoksen jälkeen suunnattiin Lough Keyn puistoon. Kuten etsiessä kaivoksia, tässäkin ajeltiin muutamaan otteeseen harhaan ja pööpöiltiin autolla ympäriinsä. Lopultahan se kuitenkin löytyi. Hienoja maisemia, tarinaa paikalla olleesta kartanosta ja järven keskellä olevasta linnasta. Maisemat oli hyvät, tarina vähän väännetty. Ja ehket rupesi olemaan jo hiukan väsähtänyt olokin. Jälleen paikalla olisi ollut paljon muutakin tehtävää ja olisikin upea paikka viettää päivää vähän liikkuen luonnossa ja ilmapiiristä nauttien. Alla olevasta kuvasta muuten voi tarkkaan katsomalla erottaa tuulivoimalat, jotka olivat kaivoksen lähellä, jos haluaa vähän matkojen mittasuhteita tuumailla.

Sitten olikin aika kuumeisen pubin metsästyksen. Irlanti - Wales rugbymatsi oli meneillään. Kyseessä oli ratkaisu matsi Six Nations Cupissa. Muutaman tupaten täynnä olevan baarin jälkeen päädyimme ei ihan niin täynnä olevaan, jossa mahduttiin istumaan ja saatiin tilattua viereisestä ravintolasta kiinalaista ruoaksi (baarin menussa ei ollut kasvisvaihtoehtoja). Sitten vain tuopit ruoan kaveriksi ja matsia seuraamaan. Ja että oliko jännä matsi. Eka puoliaika oli pisteköyhä, Wales johti sen jälkeen 0 - 6. Mutta Irlanti tuli toiselle jaksolle vahvasti vetäisten alkuun kaksi perin hienoa juoksua ja niiden perään potkumaalit. Selkeään 14 - 6 johtoon siis pääsivät. Sitten oli tasaisempaa vääntöä, hiukan Walesin ylivoimalla. Wales tekikin kolme potkumaalia, viimeisen viisi minuuttia ennen loppua, mennen johtoon 14 - 15. Siitä alkoi Irlannin kova rutistus, mikä laahasi Walesin yhtä kovaan puollustukseen. Irlanti sai kuitenkin runnottua täpärästi potkumaalin viimeisellä minuutilla. Viimeisillä sekunneilla Wales sai vielä rangastuspotkun, mutta sen mennessä huti samalla sekunnilla ajan loppuessa, räjähti baari hurjiin suosion osoituksiin. Mahtava tunnelma!

Päihittämällä Walesin 17 - 15 Irlanti voitti sekä six nationsin, sekä triple crownin, eli voitti turnauksen aikana kaikki neljä rugbyn kuningasmaata (Irlanti, Wales, Skotlanti ja Englanti). Tätä temppua Irlanti ei ollut tehnyt 61 vuoteen. Tapahtumaa voi verrata Suomen MM-kultaan -95. Ja niin pystyi juhlintaakin :) Joan heitti meidät pelin jälkeen Tullamoreen, jossa jätettiin romppeet Elainen kämpille ja suunnattiin keskustan pubiin todistamaan juhlintaa. Tunnelma oli katossa, paikka täynnä, kaikialla soi Irlantilaulut ja kaikki olivat mitä parhaimmalla tuulella. Alakerrassa oli vielä bändi soittamassa, soittivat Dylanin Hurriganen kokonaan, ja ihmiset tanssivat pubinkin puolella pöydillä ja halailivat toisiaan. :) Tietää seuraavan viikon kuumimman puheenaiheen.

Tänään löhöttiinkin sitten leffan ääressä, kun oltiin eka pitkään koisittu. Leffana the Field. Päähenkilö tulee siinä hulluksi, kun hänen elämäntyönään oleva pelto meinaa mennä vieraisiin käsiin. Siitä saadaan aikaan kilpailijan murha ja oman pojan kuoleman aiheittaminen, kun hän ei haluakaan jatkaa isänsä pelto hulluutta. Elokuva käsittelee peruna nälänhädän jälkeistä aikaa ja on vakuuttava kuvaus syrjäisen kansan luonteesta. Tulee mieleen sotaerakko (jos ette ole katsoneet, niin katsokaa, suomalainen klassikko), ei niinkään juonelta, vaan tunnelmaltaan ja kerronnaltaan. Ihan katsottavaa tavaraa, muutama aika mahtava kohtaus sekaan eksynyt, selvää klassikko tavaraa :)

"Let's get lost, me and you, an ocean and a rock is nothing to me"