06-09032009 My Ted

Ei kyse ei ole sairaalan lakimiehestä, vaan harmaapäisestä kaverista Graggy Islandilla, mutta palataan siihen myöhemmin. Aloitetaan alusta.

Eli perjantai. Ensinnäkin töistä hiukan. Oisin oli kokouksessa, joten olin Kathreenin (Kati) mukana. Kati on uusi täällä, mikä oli hyvä, koska tahti oli Ossia hitaampi, eli minäkin pysyin paremmin mukana ja kerkesin tsekkailla asioita. Oikeastaan kerettiin kattoo vain yksi sisään otettu potilas, mutta se katsottiinkin huolella ja tehtiin muutamia muutoksia. Ei mitään hirmu erikoista, mutta itse pääsi/kerkesi osallistumaan enemmän.

Perjantaina lähettiin aikaisemmin töistä, jotta keretäis junaan. Käytiin kaupassa matkalla, mikä osottautui erittäin hölmöksi tempuksi, Nälkä se vaan teettää kaikkea. Eli myöhästyttiin junasta muutamalla minuutilla. No eihän siinä kuin odottelemaan pubiin seuraavaa.

Matkalla piti vaihtaa junaa Athlonessa, joka oli vähän jännä, kun ei nähty konduktoori (ei yleensä ole junissa, vaan lippu tarkastetaan asemalla, mutta ei tänään) ja saatu varmistettua. No onneksi junaa piti vaihtaa ja hypättiiin oikealla asemalla pois. Galwayhin päästiin myöhään, mutta sentään ruokaa saaneina.

Heti kättelyssä Galway vaikutti tosi mukavalta. Heti juna-aseman edessä oli keskuspuisto, jossa oli mahtavia spotteja skeittaukseen (ja porukka olikin siellä rullaamassa) , joka jatkui värikkäälle kävelykadulle, jonka varrella meidän hostelli oli. Kävelykatu oli todella eläväinen bongon soittajineen, kuppiloineen jaa putiikkeineen. Todella hyvä ensivaikutelma. Tuli mieleen Suomen pienet suuret opiskelija kaupungit Jyväskylä ja Tampere.

Hostellin jälkeen lähdettiinkin ruokaa metsästämään. Kyseltiin kasvisruokapaikkaa hostellista ja itsekkin ituhippi vastaanottohenkilö ohjasi meidät ranskalaiseen bristoon, jossa soi reggai (vaihtui pianon soitoksi myöhemmin, kun joku rupesi sitä soittamaan) ja aterioihin kuului lasi viiniä. Todella mukava paikka, hyvä tunnelma ja hyvää ruokaa. Ja suosittukin, hiukan meidän saapumisen jälkeen tyhjät pöydät rupesivat olemaan uhanalainen laji, hyvä ajoitus siis. Molemmat otettiin leivän päällä tarjoiltavaa tavaraa, Aleksi juustoa ja minä gallialaisen setin (aurinkokuivattuja ja normitomaatteja, yrttejä ja semmoista). Hyvää oli.

Bristoilun jälkeen sitten baarikierrokselle. Ensin blue note, jonka piti olla jazz paikka. No ei ainakaan silloin ollut, vaan hirvee jyske vaan soi. Sitten Kings head, missä oli live musiikkia. Sitä odotettiin tovi (noin tunnin myöhässä aloittivat) ja odotusta ei palkittu, kun keski-ikäinen bändi soitti covereita laiskalla otteella. Taitoa kyllä oli, mutta intoa ei, niin laimeeta oli.

Kuninkaan pään (saanut nimensä jonkun kruunupään mestaamisesta, olikohan se mestattu tuolla paikalla, vai pää tuotu tuonne tai jotain yhtä mukavaa) siirryttiin meidän hostellin vastapäätä olevaan Quaysiin (Kiis). Sieltä löytyi perin hyvä bändi. Vieläkin covereita, mutta intoa oli enemmän ja biisit kolahti paremmin. Setistä löytyi mm. Clashiä, Who:ta, biisi Santa cruzin skedeleffasta (Uprising) jonka nimeä en muista... Hyvä setti kuitenkin. Paikka oli tupaten täynnä, mutta erittäin mukava silti. Paljon eri tasoissa olevia tasanteita ja monta tiskiä, joten porukka oli tasaisesti jakaantunut ja erittäin myöhässä tulleenakin pääsi istumapaikalle bändiä tsiikailemaan. Mukava opiskelijakaupungin tuntu oli myös yleisössä.

Bändin lopeteltua 12 jälkeen suunnattiin ylös. Huoneesta (4 hengen) löytyi aamulla espanjalaisiksi selvinnyt pariskunta. No heräteltiin tullessa heidät ja koitettiin itse nukkua. Melu oli kohtuullisen kova. Ensin laulantaa ja muuta elämää Quaesista ja kävelykadulta, sen tauottua tosi äänekkäät loki ja kokemuksen kruunuksi katujen puhdistusautot. Sitten joutikin herätä. Ite kuuntelin koko yön musiikkia nappikuulokkeilla blogatakseni äänet, mutta esim. Aleksilla ei tälläistä iloa ollut.

No aamulla vähän small talkia, pikainen suihku ja aamiainen (vaaleeta leipää hillolla, täyttävää) ja rynnistys bussiin. Matkan suunta oli siis Aran Islands ja atlantin valtameren ihmettely. No peppumme alas saatuamme takanamme olevalta penkiltä alkoi kuulua selvää suomea. 6 henkinen seurue, 2 Galwayssa opiskelevaa ja 4 heitä moikkaamaan tullutta. No siinä vähän juteltiin matkalla niitä näitä. Linkki vei lautalle, joka osoittautuikin aikamoiseksi huvipuisto ajeluksi :) Paattikeikkasi ihan kunnolla ja puolet porukasta tuli pahoinvoivaksi. Itselle homma oli lähinnä hauskaa, kävin kannellakin heiluntaa tuumaamassa. Hyvää menoa kyllä.

Saarelle päästiin niin heti tuli vastaan Graggy Island kyltti. Paikalla oli siis Father Ted festarit. Tietämättömille kerrottakoon, että kyseessä on klassikkosarja 90-luvulta. Kertoo siis irlantilaisita papeista pienellä saarella atlantilla. Mahtava sarja. Sitä siis ensimmäisenä kattomaan. Suomalaiset eivät olleet sarjaan tutustuneet, joten eivät pitkään viihtyneet vaan vuokrasivat pyörät ja lähtivät kiertämään saarta. Hiukan olivat ihmetelleet nunnien ja pappien määrää lautalla :)

No tapahtumassa oli tärkeimmät pointit sarjasta, holy stone, perävaunu, teetä tarjoileva talonhoitaja jne. Myös sää ja saari loivat tunnelmaa hyvin. Tälläiseksi Irlannin kuvittelin ennen matkaa, juurikin Father Tedin ja muiden ohjelmien pohjalta. Tapahtumassa oli hauska tunnelma, johon olisi varmasti päässyt paremmin mukaan, jos olisi ollut koko tapahtuman ajan saarella. Mutta kun ei oltu. (Feck!) Ruoan, teen ja yleisen ihmettelyn jälkeen päätettiin suunnata päänähtävyydelle, eli kallioille.


Päätettin ottaa turistibussi (paku), koska matkaa oli paljon, bussi maksoi saman kuin pyörän vuokra ja aikaa lautan takaisin lähtöön ei ollut enää niin paljon ja kalliot ei nyt ihan niin lähellä olleet. Pöräytettiin sitten autolla kallioiden juurelle samaan aikaan, kun suomalaiset tempaisi sinne pyörillä. Tosin meillä oli massut täynnä ja heillä ei, joten jäivät niitä täyttämään ja me lähdettiin tarpomaan kohti linnoitusta.

Kallion päällä on siis muutamasta kivimuurista koostuva ennen kristinuskon tuloa rakennettu linnoitus. Matkalla sai ihmetellä kiviaitoja, jotka ovat syntyneet, kun pellot on raivattu kivistä. Hiukkasen urakkaa. Samoin linnoituksen muurit olivat vakuuttavia. Mutta vakuuttavin oli kyllä jyrkänne kallion huipulla. Suoraa pudotusta noin 100 metriä mereen. Huikea näky ja huikea tuuli puhalsi kalliota ylös. Luonnonoma hiustenkuivaaja, paitsi että oli sen verran kosteeta, että ei juuri kuivannut :D Mutta, keskellä oli jonkinmoinen alttarin pohja. Sen verran upea luonnonilmestys kyseessä kyllä on, etten ihmettele yhtään, miksi tänne ovat ihmiset jumalaansa kokoontuneet palvomaan. Mahtava näky. Reissun hienoimpia kokemuksia tähän asti ehdottomasti.

Luonnon ihmeestä toivuuttuamme ajelimme takaisin satamaan. Vähän turisti pörräilyä villakaupassa (on muuten karheeta villa, taidan pysyä vielä puuversio vaatteissa) ja paikallisen hostellin alakerran pubiin kahville. (Drink!) Paikkalla oli paljon festariväkeä. Takkatulen ääressä kuunneltiin sitten laulantaa ja hörpittiin riippuvuus kahveja. Mukava tunnelma. Ennen lautalle menoa vielä paikallisesta kaupasta ruokatarpeet illaksi (papujuustopastaa, korostus sanalla juusto) ja vähän turistikrääsää (teille tuliaisia, heh). Paluu matka mantereelle oli leppoisampi. Vuoristoradan sijasta oltiin enemmänkin viikinkilaivassa, paatin keinuessa puolelta toiselle. Melkein näytti jo että hörppää vettä, mut ei kuitenkaan.

Galwayhin saavuttiin taas myöhään, joten tehtiin ruoat ja lepäiltiin hetki huoneessa. Sinne saapui pari jenkkiä Seatlesta (aijemmin illalla, joku kanadalainen kertoi, miten kaikki jotka luulee hänen olevan jenkki pahoittelevat kovasti luulojaan, kun kuulevat hänen olevan rajan pohjoispuolelta). Väsyneitä olivat yllättäen.

Suunnattiin the Graneen, jota suomalaiset opiskelijat oli suositelleet. Irkkumusiikkia isolla bändillä kahdessa kerroksessa (molemmissa oma bändi, normisti kait vain yksi ISO bändi yläkerrassa). Tosi mukava tunnelma ja oikeastaan ekaa kertaa kuultiin kunnolla kansanmusiikkia (aijemmin olleet kunnon turistirysissä pienellä bändillä soittaneita). Soittajat vaihtui aina välillä, joku meni ja joku tuli ja hommassa oli enemmän jamien tuntua kuin esitystä tai mitään sellaista. Alussa kuunneltiin musiikkia alakerrassa ja katottiin Gaelilaista jalkapalloa (football paikallisille, soccer on sit enkkufutis). Huippu peli, palloa saa kuletella käsin ja muutenkin säännöt oli jotain lento/kori/jalkapallon ja rugbyn sekoitusta, pitää koittaa päästä livenä kattomaan. Yläkerrassa vastassa olikin siitten suomalaispoppoo varustettuna muutamalla kansainvälisellä opiskelijalla. Heillä on täällä, kuten kaikkialla, sama ongelma, että paikallisiin ei juuri tutustu. Mukavaa turistelua ja musiikin kuuntelua. Paikassa sai muuten Beamishiä ja se maistui hanasta ihanaiselle tölkki pettymyksen jälkeen. Omaan makuun paras stoutti ehket vieläkin.

Granen jälkeen suomalaiset suuntasivat nukkumaan, me käytiin vielä kansainvälisten opiskelijoiden opastamina kattomassa Musta ruusu (kirjoitettuna iiriksi, en kehtaa raiskata koittamalla arpoa miten se kirjoitetaan :)). Vähän kuin henkka, aijemmin illalla oli ollut keikka, nyt paikka oli kovalla sekalaista musiikkia soittava pubin ja clubin sekoitus. Ei innostanut, joten koisimaan. Tai minä koisin, kun muistin korvatulppani, jotka olivat repussa ja Aleksi nukkui koiran unta heräten meluun vähän väliä.

Aamusella taas pino paahtoleipää ja sitten vähän pyöriskelyä Galwayssa. Käppäiltiin joenrantaa satamaan. Sunnuntaina oli mukavampi keli, tosin tosi vaihteleva, mutta aurinkokin pilkotti. Pyöriskelyn jälkeen kahville (reilua luomukahvia ja ilmainen santsi kuppi, Wizard!) ja sitten kenkäkauppaan ostamaan Aleksille uudet tennarit. Edellisen päivän saarireissu antoi viimeisen kimmokeen siihen puuhaan, sen verran risassa kunnossa vanhat jo oli. Käytiin myös turisti infossa hakemassa seuraaville tulijoille kartta. Ite pööpöiltiin viikonloppu vanhaan hostelli esitteeseen painetulla kartalla ja parhaassa välissä vain hostellimme antaman käyntikortin avulla (toimisi myös Dublinin karttana :)). Mutta onneksi oli helppo kaupunki suunnistella.

Mutta, kokonaisuudessaan tosi positiivinen kokemus. Mukavan nuorekas ja hippi oli Galway, eikä ihme jos ¼ tai 1/3 on opiskelijoita. Myös Aran Islands oli tosi hieno paikka, sitä Irlantia, mitä odottaa täällä näkevänsä. Ja onpahan rapakkokin nyt nähty.

"When the rain is blowing in your face and the whole world is on your case, I could offer you a warming raise, to make you feel my love"