02-04052009 My Hurling

Viikonlopun suunnaksi tällä kertaa Tipperary, eli Elainen kyydillä lähdettiin hänen porukoilleen kämppäämään ja ihmettelemään Premier countya. Elainen pikku auto ahdettiin täyteen, Sukka etupenkille, opiskelijat takapenkille (oli oikeesti vaan helpompaa niin). Muutaman tunnin ajomatka pieniä irlannin maalaisteitä pitkin ja saavuttiin perille. Talo oli siisti ja vanhin osa siitä oli 100 vuotias, eli talo oli jokusen vuoden kuulunut suvulle.

Lauantaina kävästiin vähän pöristelemässä ympäri. Käytiin Thurlesissa, siisti pikkukaupunki, viihtyisämpi kuin Tullamore, vaikka noin suunnilleen samankokoinen. Käytiin ostamassa liput seuraavan päivän Hurling Nation league finaaliin ja samalla mukaan tarttui Tipperaryn Hurling joukkueen pelipaitakin, että eivät vaain Kilkennyn kannattajaksi stadionilla luulisi (oli alessa...). Niin Thurlesilla ja Tippillä on perinteitä sen verran että GAA (Gaelic atheltics assosiation, eli hurlingin ja jalkapallon yläjärjestö) on perustettu Thurlesissa ja siellä on myös GAA museo (kiinni tosin oli).

Paluumatkalla käytiin ihmettelemässä Elainen melkein takapihalla nousevia tuulivoimaloita, korkeita olivat. Sitten suunnattiinkin katsomaan Munster vs. Leinster rugby matsia töllöstä. Matsin piti olla varma voitto Munsterille, mutta toisin kävi, Leinster löylytti Munsteria 28-6 tai jotain semmoista. Elaine ja hänen isänsä olivat vähän masiksessa kovina Munsterin kannattajina. Mut ei paassannut liian pitkään olla, kunhan olivat Minnan kanssa käyneet ilta kirkossa 8lta, suunnattiinkin heidän tuttunsa 21 vuotis kekkereille.

Täällä 21 on se kova juttu, silloin järkätään isot kekkerit ja kutsutaan tutut ja tuntemattomat (äitin ja isän rahoilla totta kai). Me oltiin ne tuntemattomat. Paikalla oli sankarin tuttuja ja sukullaisia kaiken ikäisiä, musiikki soi ja ihmiset jutustelivat ja tanssivat. Itsekkin tuli lattialle eksyttyä, kun vuorossa ei ollut irlantilaisia perinnetansseja, joissa ei pärjää pelkällä valkoisen miehen tanssilla. Mukavaa oli ja minusta porukkaa oli tosi paljon, mutta saimme kuulla että normisti kekkerit on vieläkin isommat, kuin toiset häät. Näistä voisi ottaa Suomeenkin mallia sukujuhlien viettoon, tanssi ja ilonpito paljon mukavempaa kuin hiukkasen vakaa keskustelu :) Kekkereissä tavattiin myös paikallinen juuston tekijä, jonka juustoista oltiin puhuttu aijemmin ja hän lupaili Elainen porukoille että voi meille juustoa myydä, eli sinne suunnattiin, mutta myynti vain muuttui antamiseksi ja 6 juusto rikkaampina pyllähdettiinkin sitten nukkumaan.

Seuraavana aamuna vuorossa olikin Elainen takapihan linna. Hommaa vartioi lehmälauma, joka jahtasi meitä pitkin peltoja kun linnaa kohti mentiin. Sisään päästiin ja pienelle kiipeilyllä ja piikkilanka-aidan (oli pitäsmässä lapsia pois vaarallisesta sortumistilassa olevasta hökötyksestä) väistelyllä päästiin ylempiin kerroksiin. Hienosti oli luonto vallannut linnaa takaisin, katolla kasvoi nurmikko ja sisällä oli pääskyjen pesiä. Hieno paikka, josta näki mukavasti ympäröivään maastoon. Tippararyä sanotaan myös kulho kreivikunnaksi, koska sitä ympäröi vuoret joka suunnasta, ja tämän pystyi erottamaan kun linnasta tähysti. Linna on osa 5n (tai 4n) linnan kokonaisuutta, joita arvellaan yhdistävän maanalaiset tunnelit. Yksi on kunnostettu turisteille, mutta oli kiinni kun maanantaina koitettiin katsoa lähempää.


Linnan jälkeen sunnattiinkin Thurlesiin matsiin. Lajina oli siis hurling, lyhyesti pesiksen, jaliksen ja sählyn sekoitus. Eli pallo on aikalailla pesäpallo, sitä pelataan pesismailan ja sählymailan välimuodolla, palloa saa kulettaa kädessä kolmen askeleen verran, jonka jälkeen pitää pompottaa joko mailalla tai jalalla tai vastaavalla. Palloa ei saa nostaa kädellä maasta vaan se pitää nostaa maillalla. Pisteitä saa joko rugbymaalista (1 piste) tai jalkapallomaalista (3 pistettä). Tosi nopea ja vaarallinen (kypärät oli ainoot suojat ja mailoilla huidottiin pesislyöntejä sählymaisissa tilanteissa).

Eka peli oli 2. divarin finaali, Offaly (täällä on Tullamore) vs. Wexford. Offaly voitti selkeästi, jopa tylsästi. Sitten seurasikin SE peli, eli Tipperary vastaan ennakkosuosikki Kilkenny wildcats. Tipp aloitti pelin vahvasti tekemällä usean kolmenpisteen maalin ja homma näytti väliajalla perin hyvältä. Kilkenny otti kuitenkin toisella puoliajalla hommaan uuden tatsin ja tasoitti tilanteen ennen pelin loppua. Tasatilanteessa siirryttiin jatkoajalle, joka oli tasainen viimeisille minuuteille, jolloin Tippiltä loppui puhti (parhaillaan kentällä oli 5 tyyppiä venyttelemässä pohkeitaan samaan aikaan) ja kissat voitti kolmella pisteellä (lopussa pisteitä oli lähempänä 40 molemmilla).Peli oli ehket parasta urheiluviihdettä moneen vuoteen, yleisö oli todella mukana, tilanteet vaihtuivat nopeaa, pelaajillaa oli tunteet välistä liikaakin mukana pelissä (taisi tokalla minuutilla jo olla nyrkkimuhinointia ja turhaa tönimistä ilmassa) ja molemmat joukkueet pelasivat tosi hyvin. Ei voi kun arvostaa pelaajia, amatööreinä pelaavat ja homma oli todella vaarallista. Puolen kymmentä tyyppiä kannettiin kentältä ulos, miehiä oli maassa vähän väliä kun mailaa tuli milloin minnekin ja kivikovaa palloa otettiin kiinni ilman mitään hanskoja tai räpylöitä 3/4 jalkapallokentän pituisen lyönnin jälkeen.

Hienon matsin jälkeen piti itsekkin päästä kokeilemaan ihmepeliä, eli pakattiin autoon neljä lasten (ei ollut muita) hurlingia ja pari palloa ja hurautettiin lläheiselle kentällä kokeilemaan. Alkutotuttelun jälkeen homma alkoi sujua. Pallon sai nostettua nurmelta, pomputettua juostessa ja lätkäistyä kohtuu kauas ja joskus jopa kohti maalia. Hauskaa oli kun pelattiin tytöt vastaan pojat maalin teko kisoja niin että toiset olivat maalissa (pallon haussa) ja toiset lätkivät menemään. Muutaman kerran kun pallon sai jalkaansa niin totesi taas hurlingin pelaajien olevan hulluja. Muutaman tuommoisen ja muutaman kunnon pesis huitaisun jälkeen tyypit menee vielä seuraavana päivänä töihin... huh. Mutta hauskaa oli, tosi hauskaa. Pitää harkita muutaman hurlingin ja pallon tuomista Suomen puolelle.

Maanantai oli vielä bank holiday, eli kun vapaalla oltiin niin jäätiin Tipperaryyn ja suunnattiin kohti luostareita. Käytiin kahdessa, ensin Holycrossissa, josta tuli mieleen Sound of musicin luostari ja toinen oli kaikissa postikorteissa näkyvä the Rock. Kivi oli kukkulan päällä ja kaupunki ympärillään perin hieno näky. Katetraali oli sortunut, mutta iso se oli ollut ja perinteiseen tyyliin paikalla oli myös pyöreätorni, minne arvotavarat raahattiin kun ryöstäjät tuli. Hieno paikka kyllä.

Iltapäivällä käytiin vielä pelaamassa hurlingia ja sitten suunnatttiin takaisin Tullamoreen päin ja nyt minä naputan tätä tässä keittiön pöydällä ja syön Elainen äidin brown breadia (tänään leivottua) ja Cooleeneysin juusto. :)

"I'm a man you don't meet every day"