05-12052009 My last days

Niin se vain pyörähti viimeinen viikko harjoittelua käyntiin, eikä nyt puhuttu kauhean pitkästäkään viikosta, kun oltiin pyydetty perjantai vapaaksi ja maanantai oli vapaata noin muutenkin. Jätän ammatillisen pohdinnan ala sosiaalifarmasia toiseen kertaan, nyt perinteisempää matkaraporttia.

Eli keskiviikko iltana saapui Jarno paikalle, sattui vielä junansakin rikkomaan niin saapui reilun tunnin myöhässäkin. Oikeestaan keskiviikkona ei sen kummempaa, kuulumisien vaihtoa ja väsynyttä puheen sorinaa. Tosin saatiin Elainelta läksiäislahjaksi pari Hurling-mailaa, jotka tällä hetkellä matkaa pakettina lonkkudekin kanssa jossakin kohti Kuopiota.

Torstaina olikin sitten viimeinen päivä töissä. Olin varoittanut henkilökuntaa etukäteen kameran läsnäolosta apteekissa, joten kuviakin saatiin suurimmasta osastta edes jonkinmoisia. Aamulla oli kahvee tarjoilu ja kaikkee syötävää ja mukavaa jutustelua. Muuten päivä meni aika normisti, koitin saada reumasysteemit valmiiksi. Sitten sitä jo lähdettiinkin viimeistä kertaa töistä, kulkulupa vartioille ja vähän haikeella ololla polkemaan kohti Ellua. Niin skedellä olin tulut töihin (Jarno oli samalla polkenut kattomaan ihmeellistä Tullamorea) ja puvunhousuissa, kauluspaidassa ja solmiossa tempaisin sitten takaisin päin, harmi kun ei kuvaa tullut. Alla ensin kuva farmasistien toimistosta, jossa iso osa harjoittelua kului, toinen on jakelusta.


Illalla oli sitten paikallisessa pubissa kokoontuminen henkilökunnan kanssa jäähyväis yhille. No omalla kohdalla yheet venyi, kun kaikki tarjoili pintin jos toisenkin, ei kerennyt yhtään loppuun tyhjentää kun edessä oli toinen... Hyvää jutustelua ja mukavaa tunnelmaa. Yllättävän myöhään viipyi suurin osa vaikka seuraavana päivänä töihin heidän mennä piti. Tämmöiset tilaisuudet on kyllä mukavia, tutustuu ihmisiin eri tavalla kun ei ole työpaikan rutiinit enää voimassa. Olisi voinut olla vastaava tilaisuus ihan hyvä myös harjoittelun alkupuolella, että ois vielä paremmin ihmisiin tutustunut.

Perjantaina sitten heräiltiinkin pakkaamiseen. Elaine lähti töihin ja kun ei tiedetty mihin junaan keretään kantamuksinemme niin sanoimme hyvästit jo silloin. Mahtava paikka oli kyllä asustella ja tosi mukava immeinen Ellukin. Ja taidettiin saada vakuutettua tulemaan Suomeenkin tutustumaan elokuun alussa. No kun krääsää oli enemmän kuin laki sallii, niin eihän se ihan niin nopsaan mennyt, että ois aijemmin keretty mihinkään junaan, niin Ellulta pöllitiin vielä kyyti sairaalalle hänen lounastauollaan (käy syömässä aina kotona) ja käppäiltiin siitä asemalle, matkalla nakkasin dekin ja mailat postiin. Juna Heustonille ja siitä käppäily Four Courtsiin, mikä oltiin jo aijemmin todettu toimivaksi hostelliksi.

Kamat siis hostelliin ja sieltä sitten lähettiin ruokaa etsimään. Päädyttiin Havannaan, kuuba tyyppiseen ravintolaan, jossa sain erittäin hyvää lammasta ja kun punkku pullokin eksyi pöytään, niin oli perin hyvä ateria. Muutkin nauttivat omistaan, eli tätä voi kyllä suositella hyväksi huikopaikaksi. Ruoan jälkeen pööpöiltiin vähän katuja ja päätettiin käväistä Ossin torstaina antamalla parhaat pubit Dublinissa -listalla olevassa ja Jimin suosikkipaikassa, eli The Mulliganissa (tai joku tosi lähellä tuota oleva kirjoitusasu, tai sitten ei ihan niin lähelläkään). Ensimmäinen perinteistäkin perinteisempi pubi Dublinissa, siis semmoinen joka ei ollut turistien täyttämä, josta sai Beamishia hanasta ja jossa puheen sorina oli hyvällä tasolla ja istumapaikasta neljänhengen porukalle ei tietoakaan. Siinä vähän rugbya kateltiin ja tuumailtiin elämän menoa.

Sitten tarvottiinkin pakko näyttää paikkaan, eli Porterhouseen, maistelin ennestään tuntematonta irlantilasta tummaa Bockia (hyvää) ja vähän myöhemmin Connemara viskiä, mikä oli tosi hyvää. Siis tosi hyvää. Niin hyvää että meinasi lentokentällä aiheuttaa Aleksille ja Jarnolle päänvaivaa, mut siihen myöhemmin.

Tässä vaiheessa Minna ja Aleksi sanoivat yöt ja suuntasivat hostellille, minä ohjasin itseni ja Jarnon paikallisen musiikin perässä Stags Headiin. Paikallistahan ne soitteli ja sekaan folkia amerikan mantereelta. Ok setti, jututettiin Seatlelaista hoitajaa ja labran työntekijää. Bändin lopetellessa suunnattiin hostellille koisimaan.

Lauantaina koluttiinkin sitten Dublinin pikku putiikkeja, mukaan tarttui jokunen cd, enemmänkin tavaraa ois löytynyt kun törmäilimme käytetyn tavaran paikkoihin (joita ei pitänyt Dublinissa vihreän puolueen jäsen Ossin mukaan olla...), painorajoitukset vain hillitsivät suurimmat ostos halut.

Oottelimme myös Pauliinaa, joka saapui lauantaina Minnan kaveriksi harjoittelemaan Tullamoren sairaalaan. Aleksi ja Minna lähti Pauliinaa vastaan ja myö Jarnon kanssa heitettiin läjään pastaa tuoreista kamoista mitä oltiin ostetttu aijemmin torilta. Pastaveden kiehuminen kesti pienen ikuisuuden ja Pauliinakin kerkesi kevyesti mukaan syömään. Ruoan jälkeen suunnistettiin Jamesonin tehtaalle, mutta lafkan viimeinen kierros oli jo myyty loppuun, joten se turistiryysä jäi nyt kokematta. Pauliina kävi heittämässä kamansa Ossille (missä oli yötä) ja sitten suuntasimme vielä viimeisen kerran kohden Dublinin baareja.

Ekana eteen sattui kolmesta tilasta koostuva pubi Ossin listalta. Eli yläkerrassa normi pubi, alhaalla ilmeisesti indiepuoli (kiinni) ja hevipuoli. Perin suomalainen olo tuli hevipuolella, kun Irlannin ainoat neljä hevistiä olivat siellä meidän kanssa. Yksi tuli vielä kitaran kanssa ja mie jo elättelin toiveita livemusiikista, vaan ei, tyyppi rupesi vaan soittamaan biisien tahtiin ilman että kytki kitaraa mihinkään. Eihän siitä tiennyt miten oikein se meni, kun kukaan ei kuullut, mutta ainakin tosi kovat ilmeet tyyppi väänsi naamalleen kitaraa näppäillessään. Ihme tyyppi.

Seuraavissa kohteissa paljastuikin Ossin oikeasiipisyys, jostain syystä pelkkää marmoria oleva pubi ei liikaa houkutellut, varsinkaan kun puku ei ollut sattunut päälle hostellilta lähtiessä. Totesin että aika ottaa suunnaksi keskustan ulkopuoli ja Trinityn takaa löytyvä The Gingerman. Tämä osoittautui erittäin hyväksi päätökseksi, mukava paikka joka tarjoili Corkilaisen mikropanimo Fransischan wellin olusia (halvalla) ja hyvää ruokaa sopu hintaan. Eikun vaan sormiruokaa pöytätäyteen ja hyvät oluset käsiin. Hyvää tunnelmaa riitti. Matkan väsyttämä Pauliina lähti Minnan ja Aleksin kanssa lepiä ottamaan, minä ja Jarno jatkoimme iltaa italialaisseurueessa (ei täällä irkkuihin tutustu niin millään). Hauskaa oli ja kun pimeässä käppäilimme reilun puolisen tuntia takaisin hostellille, tuumin että onhan se Dublin aika kaunis yöllä.

Sunnuntaina olikin sitten alkuun epätoivoinen pakkaaminen, joka kääntyi toivon puolelle kun kamat oli kohtuu hyvässä setissä messissä. Hyvillä mielillä suuntasimme Irlantilaiselle aamiaiselle. Siisti paikka löydettiinkin, mukava tunnelma, ikävä kyllä itse aamiainen oli aika tönkkö, huonoin irkkuaamiainen tähän mennessä, vaikka sainkin mustaa vanukastakin maistaa. Viimeiset paistattelut Liffeyn rannalla auringossa ja kamat kantoon ja kohti Dublinin kenttää Jarnon tinkimällä taksilla. Kentällä kohtuu helppo tavaroiden tasaus laukkuihin, niin että kaikkien käsimatkatavarat oli kohtuu tukossa ja ruumakassit aikasen lähellä tasaa 15 kg. Kaikki kuitenkin mukaan mahtui ja oli chilli olo, kun stressi noista painorajoituksista lähti. Hyvää siinä oli se, että oli hyvä syy luopuo tarpeettomista tai rikkinäisistä asioista.

No siinä sitten kun oltiin kentällä niin kiersi huhu, että tax free kamat sais viedä normikassin lisäksi koneeseen. Tämä toiveellisuus nousi sille tasolle, että päätettiin hommata Irish Mistiä, mitä ei suomesta saa ja mikä oli hyvää likööriä, jonka hommaaminen oltiin unohdettu paino/tila ongelmien takia. No huhuhan sitten tietty oli kuten huhut aina, ja ennen koneeseen menoa ahdettiin vielä pari pulloa jo täpötäysiin kasseihin. Lopulta minun toinen työkenkä löysi paikkansa kassini juomapullo taskusta ja yksi pullo ei oikeastaan edes ollut kassissa vaan vain Jarnon kassin läpän alla. Koneeseen kuitenkin päästiin.

Lento meni hitaasti ja Irlannin auringonpaiste vaihtui Suomen sateeksi. Käsitavarat tyhjään rinkkaan ja Aleksin kaverin kyydillä kohti Tamperetta ja Pekan ja Katjan kämppää. Jarno heivattiin omalle kaverilleen jaloista pyörimästä. Illalla vielä suunnattiin London pubiin Ullaa tapaamaan ja stand upia kuuntelemaan. Ullaa oli tosi mukava nähdä, mutta muuten mesta oli kyllä aika huono esitys london pubista, vain yhtä enkku olutta hanassa ja 3 euron narikka...

Maanantaina sitten heräiltyämme käväisimme aamiaisella lounasravintolassa (nukuttiin pitkään) joka teki hyvää kasvispöperöä ja jonka nimeä en muista kuolaksenikaan (Co jotakin ehket). Hyvä paikka kuitenkin Tammelassa. Sen jälkeen torille aurinkoa paistattelemaan ja jätskiä syömään. Tuli kyllä mukava olo olla Suomessa, kun tietää että kelit tästä vielä lämpenee ja päivä pitenee. Aleksille iski tukkakammo ja se meni kerittäväksi, kun me muut mentiin kämpille syömään suklaata (paitsi Katja joka oli karkkilakossa ja söi vaan jugurttirusinoita :)). Aleksi kun saatiin takas lyhyemmällä tukalla varustettuna, niin olikin aika lähteä Tampereen keskustaan kahville. Sateessa käppäiltiin (rakeitakin tuli) ja kuppi kuumaa maistui korvapuustin kanssa aikasen hyvältä. Paikka oli saman tyyppinen kuin kaneli, isommat tilat vain. Kunhan pakollinen kofeiiniannos oli saatu nautittua, suunnattiin Pekan ja Katjan apteekit (ja Tampereen keskusta) tsekkaamaan. Allia ihmeteltiin ja totesin, että ihan hyvät tekstit siellä farmaseutin neuvonnan tueksi paketin takaa löytyi. Suunnaksi otettiin näköalatorni, joka oli kuuluisampi melkein munkeistaan kuin tornistaan. Tornin näkymät oli kyllä hiennot. äkyi hyvin suomalaisen ja irlantilaisen rakentamisen erot. Cork joka oli Tampereen kokoinen kaupunki jatkui loputtomiin, kun taas Tampere oli nätisti yhdellä niemellä. Corkissa suurin osa taloista oli 2 kerroksisia, kun taas Tampereelta sai etsiä alle 5 kerroksista taloa. Niin ja ne munkit oli hyviä, ei voi muuta väittää.

Munkkiloilta syömään tortilloja Pekalle ja Katjalle ja sitten testaamaan Suomen mikropanimotarjontaa panimoravintola Plevnaan (taaskin voi olla nimi väärin). Hyvää oli stoutti (vahvaakin) ja hyvältä näytti ruokalista, tänne siis uudestaan kun Tampereelle eksyy. Siitä suuntasimme sitten Hemingwayhin joka oli viihtyisä, mutta kallis. Mukavat nahkasohvat oli :) Siitä sitten taas koisimaan.

Tiistaina olikin sitten matkan loppu, aikataulut natsasi parhaiten noin kahelta lähteneeseen junaan, joka ei juna ollut ensinkään vaan bussi, jolla sitten pääsi jyväskylään ja josta sitten junalla Kuopioon. Ostin Savon Sanomatkin Jyväskylästä, että pääsee taas paikalliskuviohin messiin. Liian tavaran määrän huomasi kun raahsi ne asemalta kämpille, mutta olihan se mukava palailla omaan huoneeseen. Kaikki oli jota kuinkin ennallaa, pelottavankin, kun tuolin selkämykselle jättämäni paita oli siinä vieläkin 3kk jälkeen. Home sweet home ja silleen :)

“Hold me close to your chest, so I know your beating heart is true”

02-04052009 My Hurling

Viikonlopun suunnaksi tällä kertaa Tipperary, eli Elainen kyydillä lähdettiin hänen porukoilleen kämppäämään ja ihmettelemään Premier countya. Elainen pikku auto ahdettiin täyteen, Sukka etupenkille, opiskelijat takapenkille (oli oikeesti vaan helpompaa niin). Muutaman tunnin ajomatka pieniä irlannin maalaisteitä pitkin ja saavuttiin perille. Talo oli siisti ja vanhin osa siitä oli 100 vuotias, eli talo oli jokusen vuoden kuulunut suvulle.

Lauantaina kävästiin vähän pöristelemässä ympäri. Käytiin Thurlesissa, siisti pikkukaupunki, viihtyisämpi kuin Tullamore, vaikka noin suunnilleen samankokoinen. Käytiin ostamassa liput seuraavan päivän Hurling Nation league finaaliin ja samalla mukaan tarttui Tipperaryn Hurling joukkueen pelipaitakin, että eivät vaain Kilkennyn kannattajaksi stadionilla luulisi (oli alessa...). Niin Thurlesilla ja Tippillä on perinteitä sen verran että GAA (Gaelic atheltics assosiation, eli hurlingin ja jalkapallon yläjärjestö) on perustettu Thurlesissa ja siellä on myös GAA museo (kiinni tosin oli).

Paluumatkalla käytiin ihmettelemässä Elainen melkein takapihalla nousevia tuulivoimaloita, korkeita olivat. Sitten suunnattiinkin katsomaan Munster vs. Leinster rugby matsia töllöstä. Matsin piti olla varma voitto Munsterille, mutta toisin kävi, Leinster löylytti Munsteria 28-6 tai jotain semmoista. Elaine ja hänen isänsä olivat vähän masiksessa kovina Munsterin kannattajina. Mut ei paassannut liian pitkään olla, kunhan olivat Minnan kanssa käyneet ilta kirkossa 8lta, suunnattiinkin heidän tuttunsa 21 vuotis kekkereille.

Täällä 21 on se kova juttu, silloin järkätään isot kekkerit ja kutsutaan tutut ja tuntemattomat (äitin ja isän rahoilla totta kai). Me oltiin ne tuntemattomat. Paikalla oli sankarin tuttuja ja sukullaisia kaiken ikäisiä, musiikki soi ja ihmiset jutustelivat ja tanssivat. Itsekkin tuli lattialle eksyttyä, kun vuorossa ei ollut irlantilaisia perinnetansseja, joissa ei pärjää pelkällä valkoisen miehen tanssilla. Mukavaa oli ja minusta porukkaa oli tosi paljon, mutta saimme kuulla että normisti kekkerit on vieläkin isommat, kuin toiset häät. Näistä voisi ottaa Suomeenkin mallia sukujuhlien viettoon, tanssi ja ilonpito paljon mukavempaa kuin hiukkasen vakaa keskustelu :) Kekkereissä tavattiin myös paikallinen juuston tekijä, jonka juustoista oltiin puhuttu aijemmin ja hän lupaili Elainen porukoille että voi meille juustoa myydä, eli sinne suunnattiin, mutta myynti vain muuttui antamiseksi ja 6 juusto rikkaampina pyllähdettiinkin sitten nukkumaan.

Seuraavana aamuna vuorossa olikin Elainen takapihan linna. Hommaa vartioi lehmälauma, joka jahtasi meitä pitkin peltoja kun linnaa kohti mentiin. Sisään päästiin ja pienelle kiipeilyllä ja piikkilanka-aidan (oli pitäsmässä lapsia pois vaarallisesta sortumistilassa olevasta hökötyksestä) väistelyllä päästiin ylempiin kerroksiin. Hienosti oli luonto vallannut linnaa takaisin, katolla kasvoi nurmikko ja sisällä oli pääskyjen pesiä. Hieno paikka, josta näki mukavasti ympäröivään maastoon. Tippararyä sanotaan myös kulho kreivikunnaksi, koska sitä ympäröi vuoret joka suunnasta, ja tämän pystyi erottamaan kun linnasta tähysti. Linna on osa 5n (tai 4n) linnan kokonaisuutta, joita arvellaan yhdistävän maanalaiset tunnelit. Yksi on kunnostettu turisteille, mutta oli kiinni kun maanantaina koitettiin katsoa lähempää.


Linnan jälkeen sunnattiinkin Thurlesiin matsiin. Lajina oli siis hurling, lyhyesti pesiksen, jaliksen ja sählyn sekoitus. Eli pallo on aikalailla pesäpallo, sitä pelataan pesismailan ja sählymailan välimuodolla, palloa saa kulettaa kädessä kolmen askeleen verran, jonka jälkeen pitää pompottaa joko mailalla tai jalalla tai vastaavalla. Palloa ei saa nostaa kädellä maasta vaan se pitää nostaa maillalla. Pisteitä saa joko rugbymaalista (1 piste) tai jalkapallomaalista (3 pistettä). Tosi nopea ja vaarallinen (kypärät oli ainoot suojat ja mailoilla huidottiin pesislyöntejä sählymaisissa tilanteissa).

Eka peli oli 2. divarin finaali, Offaly (täällä on Tullamore) vs. Wexford. Offaly voitti selkeästi, jopa tylsästi. Sitten seurasikin SE peli, eli Tipperary vastaan ennakkosuosikki Kilkenny wildcats. Tipp aloitti pelin vahvasti tekemällä usean kolmenpisteen maalin ja homma näytti väliajalla perin hyvältä. Kilkenny otti kuitenkin toisella puoliajalla hommaan uuden tatsin ja tasoitti tilanteen ennen pelin loppua. Tasatilanteessa siirryttiin jatkoajalle, joka oli tasainen viimeisille minuuteille, jolloin Tippiltä loppui puhti (parhaillaan kentällä oli 5 tyyppiä venyttelemässä pohkeitaan samaan aikaan) ja kissat voitti kolmella pisteellä (lopussa pisteitä oli lähempänä 40 molemmilla).Peli oli ehket parasta urheiluviihdettä moneen vuoteen, yleisö oli todella mukana, tilanteet vaihtuivat nopeaa, pelaajillaa oli tunteet välistä liikaakin mukana pelissä (taisi tokalla minuutilla jo olla nyrkkimuhinointia ja turhaa tönimistä ilmassa) ja molemmat joukkueet pelasivat tosi hyvin. Ei voi kun arvostaa pelaajia, amatööreinä pelaavat ja homma oli todella vaarallista. Puolen kymmentä tyyppiä kannettiin kentältä ulos, miehiä oli maassa vähän väliä kun mailaa tuli milloin minnekin ja kivikovaa palloa otettiin kiinni ilman mitään hanskoja tai räpylöitä 3/4 jalkapallokentän pituisen lyönnin jälkeen.

Hienon matsin jälkeen piti itsekkin päästä kokeilemaan ihmepeliä, eli pakattiin autoon neljä lasten (ei ollut muita) hurlingia ja pari palloa ja hurautettiin lläheiselle kentällä kokeilemaan. Alkutotuttelun jälkeen homma alkoi sujua. Pallon sai nostettua nurmelta, pomputettua juostessa ja lätkäistyä kohtuu kauas ja joskus jopa kohti maalia. Hauskaa oli kun pelattiin tytöt vastaan pojat maalin teko kisoja niin että toiset olivat maalissa (pallon haussa) ja toiset lätkivät menemään. Muutaman kerran kun pallon sai jalkaansa niin totesi taas hurlingin pelaajien olevan hulluja. Muutaman tuommoisen ja muutaman kunnon pesis huitaisun jälkeen tyypit menee vielä seuraavana päivänä töihin... huh. Mutta hauskaa oli, tosi hauskaa. Pitää harkita muutaman hurlingin ja pallon tuomista Suomen puolelle.

Maanantai oli vielä bank holiday, eli kun vapaalla oltiin niin jäätiin Tipperaryyn ja suunnattiin kohti luostareita. Käytiin kahdessa, ensin Holycrossissa, josta tuli mieleen Sound of musicin luostari ja toinen oli kaikissa postikorteissa näkyvä the Rock. Kivi oli kukkulan päällä ja kaupunki ympärillään perin hieno näky. Katetraali oli sortunut, mutta iso se oli ollut ja perinteiseen tyyliin paikalla oli myös pyöreätorni, minne arvotavarat raahattiin kun ryöstäjät tuli. Hieno paikka kyllä.

Iltapäivällä käytiin vielä pelaamassa hurlingia ja sitten suunnatttiin takaisin Tullamoreen päin ja nyt minä naputan tätä tässä keittiön pöydällä ja syön Elainen äidin brown breadia (tänään leivottua) ja Cooleeneysin juusto. :)

"I'm a man you don't meet every day"

01052009 My Competition

Viikonloppu. Ilmassa ollut sikainfluenssaa, siis influenssa A (H1N1) (se ei ole sioista peräisin, siksi sikainfluenssa ei ole oikee termi). Paljon töitä teettää antibioottifarmaseutille, varautumista, kokouksia ja niin edelleen. Miullakin jopa kiire päivä, tai oikeestaan ohjaajalla. Oli poissa torstain. Ei hyvä diili, kun oli omat konsultantit päivystyksessä, uusi reumatologi sai häslingin aikaan tilaamalla rituximabin (pitää tehdä aseptisesti) sulkemisaikaan (kaks tuntia oli immeiset ylitöissä sen takia) ja toinen konsultantti ois pistämässä pystyyn aivohalvausklinikkaa ja sinne piti saada kaaviot täytettyä jotta siellä tarvittavat lääkkeet ois lääkevalikoimassa kun homma alkaa. Ja sitten Ossi heitti vielä jotain paperihommaaa siihen mukaan (liittyen siihen rituksimabiin, mutta myöss muihin).

Miun kontolle jäi paperityö aivohalvauslääkkeiden osalta. Eka sujui helposti kun tuote oli Irlannissa saatavilla, täytteli vaan tiedot ja se siitä. Toinen oli haasteellisempi, kun piti lisensoimaton tuote ottaa, ranskalainen semmoinen (IV kalsiumkanava salpaaja). No häslinkien siitä mistä sitä saa, mihin hintaa jne. jälkeen jäi vielä annoksen ja käyttötavan selvittäminen. Ranskankielistä materiaalia löytyi (googlella kääntelin, elkee huoliko, ei vielä ranska ole hallussa), mut ei mitään tarpeeksi virallista. Lopulliset ohjeet revin jenkeistä. Vähän meinasi stresssiä iskeä kun kiirettä pukkasi ja ei meinannut infoa löytyä. No mie sain hommani hoidettua, niin Katilla tahmasi (perjantain perus ruuhkaa kotiutuksissa) ja konsultantti kerkes lähtee kotia ennen kuin saatiin se allekirjoittamaan paperit... No eihän siinä, tiistaina takas asiaan, takaraja oli vaan tänään, mut eiköhän me takaoven kautta ne pujauteta lääketoimikunnan esityslistalle (toivottavasti).

No tästä päästäänkin hienompiin asioihin. Eli KILPAILU! Suoraan pölitty eräästä nimeltämainitsemattomasta blogista tämä idea, mutta siitä huolimatta. Säännöt perin helpot. Eli miun blogimerkintöjen perässä on viittauksia laulujen sanoihin. Teidän puuha on tunnistaa biisit ja artistit. Kun kerron että viite peruste on se että olen kuunnellut kyseistä biisiä blogia kirjotellessa, niin voitte tuumailla, että jo arvaamalla mun lempibändejä ja niiden parhaita biisejä pääsee pitkälle. Monet bändit löytyy jo mainintoina blogimerkinnöistä, eli ahkerat lukijat on kovilla :D

Sitten että miten juuri SINÄ voit voittaa?? lähetä listaa bändeistä ja biiseistä joko tänne kommenttina tai s-postina osoitteeseen paattymaton (at) gmail.com jos et halua että kaikki näkee hienot vastauksesi. Oikee bändi tuo yhen ja oikee biisi yhen pisteen, ite viittauksia ei tarvii viestiin laittaa, listaa vaan.

Sitten toinen (parempi) tapa keräillä bongoja on antaa kommentia tästä blogista (tai minusta immeisenä ihan miten vaan). Haukkuakin saa. Esim. asioita joita haluisitte vielä minun naputtavan tänne tai jotain mitä vaan, vaikka vitsejä. Hyvistä kommenteista saa pisteitä rutosti.

Sitten se paras osa, eli kunnon lusikkakilpailu perinteen mukaan KAIKKI VOITTAA (jotain)! Joku toki saa parhaan palkinnon (ehket myös kakkonen ja kolmonen), eli kandee ees vähän yrittää, mutta kaikki osallistuneet voittaa. Vaikkei ois yhtään oikein. Eli käytännössä siis saat palkinnon kun kommentoit vaan tätä blogimerkintää tai lähettelet mulle s-postiviestin. Hieno kisa eikö.

Mitä ihmiset voittaa onkin sitten ylläripylläri.

Kilpailu on auki noin ensi torstaihin, että kerkeen sitten viikonloppuna hommaamaan palkinnot sen mukaan miten hyviä vastauksia satelee :)

Eli eikun vaan Polkka naama kehiin ja biisejä/bändejä tietämään/arvaamaan! Ainakaan yhden biisin esittäjää en tiedä edes itse nimeltä, eli miekin voin jopa oppia tässä.

"Kiivetään kukkulalle, sieltä näkee ohi kaupungin, silloin muistat mistä tullut oot, ja minne palaat takaisin"